– Oulu

Taisto Isokangas viihtyy kesäasukkaana lapsuuden ja nuoruuden maisemissaan Muhoksen Laajilla. Taisto Isokangas viihtyy kesäasukkaana lapsuuden ja nuoruuden maisemissaan Muhoksen Laajilla.

Sukukirjan tekeminen innosti omaelämäkerran kirjoittamiseen

Arto Nenonen

Vanhempien ja kokeneempien ihmisten pitää auttaa ja kannustaa nuoria elämäntiellä. Nuoren ihmisen itsetunto on niin herkkä asia, että pienikin kolhu voi aiheuttaa suurta vahinkoa.

– En tarkoita, että nuorta pitäisi jatkuvasti ja katteettomasti kehua, mutta oikean paikkaan annettu kannustus voi kantaa suurta hedelmää, sanoo Muhoksen Laajilla lapsuutensa ja nuoruutensa viettänyt Taisto Isokangas.

Taisto Isokankaan omaelämäkerta ”Peräkylältä poliisiherraksi kaupunkiin” julkaistiin elokuussa. Kirjassaan Isokangas kertoo tarinan ujosta pojasta, joka monen mutkan jälkeen päätyi tekemään mittavan ammattiuran poliisissa.

Kimmokkeen omaelämäkerran kirjoittamiseen hän sai kootessaan Isokankaan suvun sukukirjaa.

– Siinä vanhoja asioita tonkiessani minulle tuli mieleen, että omaa elämää pitäisi karhaista vähän syvemmältä. Halusin kertoa, mitä on lähteä tiettömien taivalten takaa rakentamaan omaa elämää, Taisto Isokangas toteaa.

Poliisin ammatti alkoi kiinnostaa

Aikajärjestyksen mukaan etenevästä kirjasta ilmenee hyvin, kuinka Isokankaan omat kokemukset ja etenkin aikuisten suhtautuminen lapseen ja nuoreen ovat vaikuttaneet.

Kuten yleensäkin vasta- ja myötämäet ovat vuorotelleet myös Isokankaan elämässä. Kehnot koulukokemukset, ymmärtämätön opettaja ja puhevika saivat lapsen kammoksumaan esimerkiksi lukutunteja. Kun opettaja vaihtui, tunnelin päässä alkoi näkyä valoa.

– Minulle ratkaiseva vuosi oli kansakoulun kuudes vuosi. Silloin opettajanani oli huipputapaus, joka osasi kannustaa oppilasta. Aloin nauttia koulunkäynnistä.

Kansalaiskoulun jälkeen Isokangas kirjoittautui ammattikouluun hitsaaja-levyseppäkurssille. Ammattikoulu ei nuorta miestä oikein kiinnostanut, mutta ajatukset mahdollisesta poliisinurasta syntyivät todennäköisesti juuri kurssin aikana.

– Vuokraemäntäni Viivi Tuominen sitä minulle esitti. Hänen kaksi poikaansa työskentelivät poliisissa. Ehkä ajatus jäi mieleeni kytemään.

Pohjoinen veti puoleensa

Yhdeksi suureksi esteeksi mahdolliselle uralle poliisissa Isokangas koki puhevikansa. Pääsyvaatimuksiin kuului mm. vähintään aliupseerikoulu armeijassa.

– Pohdin, kuinka voisin komentaa muita, kun änkytin.

Hiukkavaarassa käsky kuitenkin kävi aliupseerikurssille, jonka Isokangas läpäisi. Sen jälkeen ajatukset poliisinurasta voimistuivat. Toisella hakukerralla sitten nappasi, ja Isokangas pääsi kokelaskurssille Otaniemen poliisiopistoon.

Virkauransa Isokangas aloitti Helsingissä, mutta jo parin kuukauden jälkeen tie toi takaisin pohjoiseen ja Oulun poliisilaitokselle. Monien työtehtävien, opiskelun, koulutusten ja kurssien jälkeen Isokankaasta leivottiin lopulta apulaispoliisipäällikkö määräaikaiseen virkaan Oulun poliisilaitokselle. Eläkkeelle hän jäi tutkintayksikön johtajan paikalta vuoden 2010 alusta.

Veri veti myös tekoselkosiin. Nykyisin Isokangas viihtyy vaimonsa kanssa kotipaikkansa naapuriin rakentamallaan mökillä Laajin kesä- ja viikonloppuasukkaana.

 

takaisin ylös
Julkaistu kohteessa Etusivu, Uutiset