Helena Aro kertoo ylpeänä olevansa nelinkertainen bonusmummi. Helena Aro kertoo ylpeänä olevansa nelinkertainen bonusmummi.

Helena on bonusmummi

Marianne Ollikainen

Helena Aron kodissa Vaalan Rantatiellä on vilskettä, vaikka tällä kertaa paikalla ei ole kuin biologinen lapsenlapsi Jami äitinsä kanssa.

– Minulla on oikeastaan neljä lapsenlasta, joista kolme on tullut minulle tuttavaperheen kautta. Perheessä on kolme poikaa, joista vanhin on itse adoptoinut minut mummiksi.

Isovanhemmilla voi olla useita erilaisia nimityksiä, Helenalle nimityksen keksivät lapset.

– Ensin he kutsuivat minua varamummiksi, mutta lyhensivät sen sitten itse mummiksi.

Helena kertoo olevansa sellainen mummi, joka touhuaa paljon.

– Varmaan siksi lapset viihtyvät täällä. Me leivotaan, tehdään ruokaa, laitetaan pihaa ja kaikkia muita kotihommia.

Hän myös arvelee paikkaavansa tuttava perheen lapsille isovanhemman virkaa, koska perheellä ei enää ole kahta mummia.

– Olen heille nyt se, jolle soitetaan, kun vanhemmat tarvitsevat apua. Näinä poikkeusaikoina olen käynyt valvomassa etäkouluakin, kun poikien vanhemmat ovat olleet työssä.

Helena Aron biologinen lapsenlapsi syntyi samana vuonna, kun hän jäi eläkkeelle 2014.

– Hieno sattuma. Tosin kaikki lapset ovat ihan yhtä tärkeitä ja rakkaita. Vanhemmista pojista on tullut kuin serkkuja nuorimmalle lapsenlapselle.

Yhdessä mummin kanssa lapset tekevät joka kesä myös kivan retken: käydään Puuhamaassa, Karting Centerissä tai viimeksi viime viikolla Hepokönkäällä katsomassa kevään tuloa.

– Ajatuksena on se, että saan olla tällainen bonusmummi, on kerta kaikkiaan lämmittävä. Sehän on ison luottamuksen osoitus vanhemmilta minulle. Se olen minä, jolle soitetaan, kun apua tarvitaan tai jolle lapset soittavat.

– Tämä on rikastuttaa elämääni aivan hirveästi. Olen poikien vanhemmille sydämestäni kiitollinen, että niin vanhemmat kuin lapset ovat hyväksyneet minut mummiksi.

Aron perheessä ei ole jokaisena äitienpäivänä toistettavia perinteitä.

– Minä en ole sellainen traditionaalinen mummi, vaan päivän vietto riippuu siitä ketä on koolla ja missä ollaan. Aina kuitenkin muistetaan, sillä minulla on kolme lasta, jotka huolehtivat siitä.

– Tosin minua ei haittaa vaikka viettäisin joskus äitienpäivän yksinkin.

Hänen mielestä isoäitiys on rakkautta lapsenlapsiin. Se on kallisarvoista ja jopa elämän tärkein asia.

– Mummina rakkaus lapsenlapsiin on erilaista kuin omiin lapsiin. Tyttäreni väittävät, että mummi antaisi Jamille vaikka kuun taivaalta, jos hän älyäisi sitä mummilta pyytää.

– Minä olen sitä mieltä, että minä en komenna vaan neuvottelen lasten kanssa. Väitänpä, että saan saman lopputuloksen vähemmällä huutamisella, nauraa Helena.

Hänen mielestä mummin oikeus on olla erilainen kuin vanhemmat.

– Eihän mummilla ole samanlaista kasvatusvastuuta. Mummilla on vain rakastamisen vastuu.

Hän panee mielellään hyvän kiertämään muistellen, kuinka paljon omien lastensa hoidossa tarvitsi aikoinaan isovanhempien apua.

– Minuakin on aikoinaan autettu, kun ole ollut kahden vanhimman lapseni kanssa yksinhuoltaja. Oma äitini auttoi minua hoitoasioissa, samoin nuorimman lapsen mummo auttoi paljon, Helena muistelee kiitollisena.

Lue lisää Helena Aron monivaiheisesta koulutusurasta Tervareitistä 7.5.2020

 

takaisin ylös
Julkaistu kohteessa Etusivu, Uutiset