Heikki Tahkola käynnistää niittokonetta Heikki Tahkola käynnistää niittokonetta, jonka terällä on leveyttä neljä metriä. Konetta voidaan nostaa ylös tai alas.

Kanadanvesirutto valtaa Rokuan järviä

Marianne Ollikainen

Tulijärven Pitkälahdessa kokeiltiin tiistaina koneellista niittoa järven ongelmakasvin poistamiseksi.

Kanadanvesirutto on päässyt viimeisen 10 vuoden sisällä leviämään koko järveen ja aiheuttaa paksuina kasvustoina jo suurta ongelmaa järven käytölle. Vaikka koeniitossa tyydyttiin lähinnä rantakortteen poistoon, niin samalla järven mökkiläisille selvisi miten ongelmallisen vesiruton leviäminen voitaisiin yhteistyöllä ja talkoohengellä saada kuriin.

Oulun kalatalouskeskuksen asiantuntijalla Heikki Tahkolalla on tosin vankka mielipide vesiruton leviämiskyvystä. Se voi jopa lannistaa yksittäistä ranta-asukasta.

– Kanadanvesirutto tuotiin Suomeen alunperin vain akvaariokasviksi. Kun se nyt on päässyt luontoon, niin sen leviämistä on lähes mahdoton estää. Vain sen liikakasvua voidaan hillitä niittämällä ja niittoroskan vetämisellä rantaa.

– Ei tarvita kuin pieni palanen kasvia, niin se lähtee jo siitä kasvamaan ja leviämään. Nykyisin arvellaankin, että esimerkiksi joutsenet voivat levittää sitä räpylöissään ja siipisulissaan järveltä toiselle, Tahkola kertoo.

Tulijärvellä esiteltiin niittokonetta, jonka voi asentaa normaalin lasikuituveneen kärkeen. Niittokoneen terällä on leveyttä yhteensä neljä metriä ja sitä voi nostaa ylös-alas -suunnassa.

Niittokoneella on tehty hyvää jälkeä Koillismaalla, mistä laite oli lainassa Tulijärvellä. Koneen lisäksi järvellä tarvitaan myös nuottaa, sillä muuten irti niitettyä kasvustoa ei saada tehokkaasti rantaa.

– Olemme Koillismaalla kokeilleet vesiruoton lohkomista useamaan osaan, sillä muuten isojen ja raskaiden kasvustojen veto nuotallakin voi olla liian raskasta.

Tulijärvellä käytetty nuotta oli korkeudeltaan neljä metriä ja ympärysmitaltaan 60 metriä.

Tahkola kertoo, että vesiruton rantaan saamisen jälkeen työ helpottuu, sillä kasvi on 95 prosenttisesti vettä. Kuivuttuaan se muuttuu lähes pölymäiseksi massaksi. Kuivana kasvi ei enää pysty leviämään.

Muhoksen kunnan elinvoimakoordinaattori Asko Lampinen arvelee, että niittokoneen hinta liikkuu 5 000-10 000 euron välillä. Veneen lisäksi tarvitaan myös perämoottori ja nuotta, mutta silti hankita voisi jäädä runsaaseen 10 000 euroon.

– Kannattaa lähestyä poliittisia päättäjiä, sillä Rokuan järvien kunnostamiseen käytettävät määrärahat tarvitsevat aina päätöksiä, Lampinen opasti mökkiläisiä.

Maisema- ja ympäristöasiantuntija Maarit Satomaa Proagriasta kehotti tutustumaan erilaisiin vesistöjen kunnostustöiden hankerahoituksiin.

Jos Rokualla useamman järven ja lammen ranta-asukkaat päättävät tehdä yhteistyötä ja talkoita järvien tilan parantamiseksi, niin hankerahoitusta esimerkiksi niittokoneelle voisi järjestyä Ely-keskuksen, Leader-rahoituksen tai muiden rahoituskanavien kautta.

Tulijärven rannalla vuodesta 1996 lähtien mökkeilleet Sisko ja Esko Jokelainen muistelevat, että heidän rantaan vesirutto tuli 4-5 vuotta sitten. Yllättävästi samaan aikaan järveä vaivannut sinilevä katosi.

– Olemme pitäneet uimavettä avoimena haraamalla ruttoa rantaan ja kuskaamalla sitä siitä edelleen kaatopaikalle. Melko raskasta työtä se on, kuvailee Sisko Jokelainen.

– Eikö sen läjittämistä voisi harkita jonnekin tänne Rokuan seudulle? Muistelen, että täälläkin on jokin vanha kaatopaikka-alue.

Vesiruton kuivattamisen jälkeen kasvi muuttuu vaarattomaksi eikä pysty enää leviämään.

Sisko Jokelainen haastaa myös alueen suurta toimijaa Rokua Geoparkia ja Humanpolista mukaan Rokuan järvien tilan parantamistöihin.

– Tuntuu aika erikoiselta, että Rokua Geopark keskittyy harjujen suojelemiseen eikä kiinnostu lainkaan näiden harjujen välissä sijaitsevien järvien kunnostamisesta.

Rokualla Soppisen rannalla mökkeilevä Helena Törölä kertoo, että vesirutosta ei vielä ole järvellä havaintoja. Sen sijaan Soppinen on muuten rehevöitynyt ja sitä pidetään ylikalaisena. Myös sinilevää on havaittu tänä kesänä.

– Olemme liittyneet yleiseen viemäriverkostoonkin, mutta se ei ole parantanut järven tilaa.

– Täältä haemme tietoa siitä, mitä järven tilan parantamiseksi voisi tehdä. Olemme pohtineet niin ruoppausta kuin nuottaustakin, mutta nyt tuli uudeksi vaihtoehdoksi tämä niitto, Törölä miettii.

Pirttijärven rannalla Muhoksen Sanginjoella asuva Esko Holappa oli myös Rokualla hakemassa oppia omalle järvelleen.

– Nyt olisi tarvetta hyville neuvoille, sillä sirppisammal on levinnyt Pirttijärveen jopa 70 sentin paksuisesti.

 

takaisin ylös
Julkaistu kohteessa Etusivu, Uutiset