– Oulu

Tervareitti julkaisi kirjailija Jukka Behmin kampanjanovellin syyskuussa. Oulujokilaakson oppilaat kirjoittivat novellista 24 arviota. Tervareitti julkaisi kirjailija Jukka Behmin kampanjanovellin syyskuussa. Oulujokilaakson oppilaat kirjoittivat novellista 24 arviota.

Luetko sinä? novelliarvosteluja

Elina Jyrinki

Tervareitti julkaisi syyskuun 4. ja 7. päivän lehdissä Suomen Kustannusyhdistyksen ja Sanomalehtien Liiton valtakunnallisen Luetko sinä? -kampanjan novellin Näkymätön. Kampanjan tarkoituksena on kannustaa kohderyhmää, 8.luokan oppilaita, lukemisen ja tekstin pohdinnan sekä kirjoittamisen äärelle.

Muhoksen, Utajärven ja Vaalan kouluista kampanjaan osallistui kahdeksan luokkaa. Opettajat toimittivat oppilaidensa kirjoittamat novelliarviot Tervareitille, joka valitsee yhteensä 24 arviokirjoituksen joukosta parhaat ja lähettää ne kampanjan valtakunnalliseen loppukilpailuun.

9.10. paperilehdessä julkaistaan kolme arviota, yksi jokaisesta kunnasta, keskiviikkona vietettävän Aleksis Kiven päivän kunniaksi. Loput oppilaiden kirjoittamat arviot ovat luettavissa tässä. Lukuiloa!

***

Helmi Kyösti, Muhoksen yläkoulu 8C: Yksin ihmisten keskellä

Jukka Behmin Luetko sinä -kampanjaan kirjoittama novelli Näkymätön on taidokas fantasia- ja reaalimaailman yhdistelmä, joka tuo esille tärkeitä ja ajankohtaisia aiheita yksinäisyydestä sekä todellisuuden pakoilusta. Novellissa neljätoistavuotias Jan saa postissa uuden pelin, jonka kautta hän kulkeutuu keskiaikaiseen fantasiamaailmaan, Kindom of Solitudeen. Siellä hän tapaa ensi kertaa isänsä, kuninkaan, ja joutuu taistelemaan hirmuista petoa vastaan.

Novellin keskeisiä teemoja ovat yksin jääminen sekä taistelu kunnioituksesta ja huomatuksi tulemisesta. Siinä käsitellään myös alkoholiongelmaa, peliriippuvuutta ja vanhempien merkitystä lapselle.

Todellisessa maailmassa Jan ei saanut huomiota alkoholiongelmaiselta äidiltään, eikä kadoksissa olevalta isältään, joten Jan pakoili ongelmiaan ja huonoja ihmissuhteitaan pelaamalla sotapelejä. Arvailun varaan jää se, välittikö kuningas todella pojastaan vai halusiko hän vain tämän täyttävän tehtävänsä ja poistavan vaaran, joka uhkasi kuningaskuntaa.

Voisi kuvitella, että kuningas olisi mennyt katsomaan Jania aiemmin, eikä vasta kun hän tarvitsi poikansa apua. Voi myös olla, että Jan lähtee taisteluun Horliz-petoa vastaan vain saadakseen kunnioitusta, josta hän jää oikeassa maailmassa kokonaan paitsi. Kun oikeassa maailmassa kertojan isä puuttui kokonaan, niin fantasiamaailmassa hän oli kuningas, mikä kuvastaa mielestäni hyvin vanhempien tärkeyttä lapselle.

Novelli näyttää päällepäin hyvin yksinkertaiselta, mutta kun sitä tarkastelee syvemmin, niin siitä paljastuu aivan uusia näkökulmia. Luettuani novellin ensimmäisen kerran en juurikaan pitänyt siitä, sillä henkilöt tuntuivat liian kliseisiltä ja loppuratkaisu oli turhan helposti arvattavissa. Novellissa on paljon hyvääkin, kuten tärkeitä teemoja, symboliikkaa sekä yksityiskohtaista kuvailua. Sitä lukiessa heräsi monenlaisia tunteita.

Oli surullista, miten kertojan äiti ei reagoinut lapsensa ongelmiin, eikä ollut henkisesti läsnä tämän elämässä. Kertojan reaktioita ja ajatuksia ei novellissa juuri paljasteta, ja hän tuntuu muutenkin melko mitäänsanomattomalta ja välinpitämättömältä henkilöltä. Novellin muut henkilöhahmot ovat luonteeltaan turhan mustavalkoisia.

Novellissa on myös tiettyä symboliikkaa, kuten peili, joka heijasti kertojalle todellista maailmaa, jonne hän ei milloinkaan palaisi.

Taitava kerronta vie lukijan keskelle koskettavaa tarinaa, jossa kohtaavat kaksi erilaista maailmaa. Novellin sanomana on, että jokaisen tulisi tulla huomatuksi ja rakastetuksi ilman urotekoja, ihan vain omana itsenään.

****

Senni Honkonen, Muhoksen yläkoulu 8C: Olenko oikeasti olemassa?

Jukka Behmin novelli Näkymätön kertoo neljätoistavuotiaan Janin elämästä. Jan pelaa kaiken aikaa vain sotapelejä Pleikalla, eikä hänellä muuta elämää juuri olekaan. Pleikkarilla istuva Jan päätyy kuitenkin itse pelimaailmaan, kun postista tulleessa pelissä kehotetaan astumaan ruudun sisälle. Jan tottelee ja päätyy Kingdom of Solituden ihmeelliseen fantasiamaailmaan. Novellin otsikko Näkymätön kertoo jo paljon novellin teemasta, siitä, kuinka ihminen voi tuntea itsensä näkymättömäksi, vaikka oikeasti on olemassa. Myös pelin nimi Kingdom of Solitude, joka tarkoittaa yksinäisyyden valtakuntaa, kuvaa hyvin teemaa.

Päähenkilön, Janin, isästä ei ristiäisten jälkeen ole kuulunut mitään. Äitikään tuskin huomaa Pleikkarin ääressä istuvaa poikaansa. Äiti vain tapailee uutta miesystäväänsä ja lipittää punaviiniä pahvitönikästään. Jan katoaa Solituden valtakuntaan, jossa hän tapaa kuninkaan, joka paljastuu hänen isäkseen. Mielestäni novellissa pitäisi kuvailla enemmän Janin ajatuksia ja tunteita siitä, että kateissa ollut isä löytyykin yhtäkkiä pelimaailman kuninkaana. Kai siitä nyt jonkinlaisia ajatuksia herää?

“Vilkutin, mutta hän [äiti] ei nähnyt minua, niin kuin ei koskaan aikaisemminkaan.” Jan selvästi tuntee itsensä näkymättömäksi ja jää vaille aidosti rakastavia vanhempia. Reaalimaailmassa Janin äiti ei juuri huolehdi pojastaan. Fantasiamaailmassa isä laittaa poikansa vain taistelemaan soturia vastaan, eikä Janilla muuta merkitystä tunnu isälleen olevan. Tuntuu, että Jan on yksinäinen, sillä edes vanhemmat eivät ole kunnolla läsnä hänen elämässään. Janin elämän ainoa merkitys tuntuu olevan taistelu soturia vastaan. Ehkä taistelun voitto tuo Janille onnistumisen tunteen ja jotain merkityksellistä elämään.

Lopussa Jan vain jää fantasiamaailmaan odottamaan uusia tehtäviään ja toisinaan muistelee äitiään ja vanhaa kotiaan. Loppu on mielestäni vähän tylsä, kun mitään erikoisempaa ei tapahdu eivätkä Janin välit vanhempiinsa yhtään parane. Jäin kaipaamaan sitä tavallista “loppu hyvin, kaikki hyvin” -ratkaisua. Jotain lopusta jäi selvästi vielä puuttumaan.

Vaikka en yleensä lue tämän tyylisiä novelleja, novelli oli silti mielenkiintoinen lukukokemus. Pidin siitä, että Jan pääsi itse pelimaailmaan ja pääsi siellä oikeasti taistelemaan. Olisin kuitenkin kaivannut enemmän tietoa siitä, mitä Jan ajattelee tästä kaikesta ja minkälaisia taustoja Janilla on esimerkiksi vanhempiinsa. Myös Jania olisi voinut kuvailla enemmän. Minkälainen poika Jan on ja minkälaisia ajatuksia hänellä on? Novelli on hyvä, sillä sitä lukiessa pitää kunnolla keskittyä siihen, miten se etenee, sillä jokaisella tapahtumalla on tarkoitus. Tärkeitä asioita käsittelevä novelli saa pohtimaan teemaa syvällisemminkin.

***

Eerika Rauhio, Muhoksen yläkoulu 8C: Huomaatko minua?

Näkymätön on Jukka Behmin kirjoittama novelli, joka perustuu 14-vuotiaan Jan Venton elämään. Jan Vento on vain tavallinen poika kaikkien muiden joukossa, kunnes eräänä päivänä hänen elämänsä muuttuu täysin, kun hän päätyy eräänlaiseen fantasiamaailmaan.

Novellin alussa kerrotaan vähän päähenkilön väleistä tämän vanhempiin. Ne ovat etäiset. Isä ei ole ollut pojan nuoruudessa mukana sitten ristiäisten. Äiti taas kamppailee alkoholiongelman kanssa ja elää omaa elämäänsä huomioimatta poikaansa laisinkaan.

Fantasiamaailma, johon Jan joutuu, on nimeltään Kingdom of Solitude, jota johtaa kuningas, hänen isänsä. Isä on etsinyt Janin, koska kuninkaan pojan tehtävänä on pelastaa kuningaskunta kukistamalla jättilisko. Olen sitä mieltä, että novelli olisi paljon parempi, jos päähenkilön ajatuksia kuvattaisiin enemmän tässä vaiheessa, koska mielestäni on typerää, ettei poika kyseenalaista mitään kuten sitä, että fantasiamaailmassa hänen isänsä on pelimaailman kuningas, vaikka reaalimaailmassa äiti väittää hänen olevan pelkkä vätys.

Kingdom of Solitude eli Yksinäisyyden kuningaskunta viittaa selkeästi novellin teemaan. Novellin päähenkilö on eristäytynyt muusta maailmasta ja viettää päivänsä sotapelejä pelaten. Mielestäni novelli on omalla tavallaan hieman surullinen. Jotta päähenkilö tulisi huomatuksi, hänen täytyy voittaa jättilisko. Eikö kaikkien pitäisi kelvata omana itsenään ilman, että joutuu tekemään jotain tullakseen hyväksytyksi? Jokaisen tulisi omalla kohdallaan miettiä, hyväksyykö ihmisen sellaisena kuin hän on ilman, että tämän tarvitsee todistella mitään itsestään.

Mielestäni novellin alku on mielenkiintoinen, sillä se saa heti lukijan mukaan tarinaan. Novellin juoni on kuitenkin melko ennalta arvattava. Mielestäni päähenkilön ajatuksista olisi voinut kertoa enemmän, koska silloin häntä olisi ollut helpompi ymmärtää. Kokonaisuudessaan novelli on kuitenkin selkeä ja taidokkaasti tehty.Se herätti minussa paljon ajatuksia siitä, miltä tuntuisi olla niin yksinäinen ja huomaamaton.

***

Sofianna Lehtola, Muhoksen yläkoulu 8A: Uusi videopeli, uusi elämä

Elämä ilman isää, välinpitämättömyyden kokeminen, yksinäisyys ja eristäytyminen. Jukka Behmin Näkymätön-novelli kertoo 14-vuotiaasta Jan Vennosta, jonka elämässä nämä asiat ovat olleet vahvasti läsnä lapsesta saakka. Janin isää ei ole näkynyt ristiäisten jälkeen ja äitikin on välinpitämätön poikaansa kohtaan.

Äiti viettää usein aikaansa autokauppiaana toimivan miesystävänsä Saken kanssa. Janin mukaan äidillä on lähes aina viinilasi kädessään, siis silloin kun Jan äitiään näkee, sillä Jan pitkälti viihtyy omassa huoneessaan pelaamassa videopelejä. Kaikki kuitenkin muuttuu, kun Jan saa erikoisen paketin, jonka alkuperästä hänellä ei ole mitään tietoa.

Novellin alussa ilmenee hyvin, kuinka välinpitämätön Janin äiti on, sillä Jania ei ihmetytä yhtään se, että äiti huomaa vasta kolmantena päivänä hänen olevan poissa. Huomattuaan Janin kadonneen hänen äitinsä käveli Kuusavan poliisiasemalle tekemään katoamisilmoitusta. Poliisit epäilivät Janin olevan isänsä luona, ja tavallaanhan he olivat oikeassa.

“Minua ei löydettäisi, vaikka perääni lähetettäisiin kaikki liikenevät poliisipartiot.” Tämä lausahdus mielestäni kertoo jotakin Janin tilanteesta ja paikasta, jossa hän oli. Sinne ei kuka vaan pääse, ja olisiko sieltä ulospääsyä lainkaan? Halusiko Jan edes pois paikasta, jossa oli?

Novellissa selviää, että Jan on joutunut Solituden valtakuntaan, jonka kuninkaana toimii hänen isänsä. Se miten Jan sinne päätyi, on hyvin erikoista. Jan sai paketin, jonka sisällä oli peli, jota Jan ei itse ollut tilannut. Pelissä erikoisennäköinen tyyppi, kuningas, alkoi puhutella Jania ja ojensi kätensä tälle ja pyysi häntä tulemaan mukaansa. Jan astui askeleen eteenpäin, mutta hän ei iskeytynyt televisioruutuun, vaan meni siitä läpi ja yhtäkkiä hän olikin vanhassa linnassa, isänsä linnassa, hänen valtakunnassaan. Jan oli koko elämänsä halunnut tavata isänsä, ja sitten hän vihdoin löysi hänet. Mutta millainen suhde heidän välilleen muodostui, sillä heti poikansa tavattuaan isä halusi hyötyä tästä, ja oli jopa valmis laittamaan hänet hengenvaaraan?

Yksinäisen ja sulkeutuneen Jan Vennon elämä muuttui kertaheitolla. Yhtäkkiä hänen ympärillään pyöri palvelijoita ja muita linnan asukkaita, mutta oli ainakin yksi asia, joka ei muuttunut maailmojen välillä. Reaalimaailmassa Jan pelasi koneellaan, itse hahmoja liikutellen, mutta fantasiamaailmassa hän oli itse pelinappulana.

Novellissa esiintyviä teemoja ovat vanhemman alkoholismi, joka ilmenee novellin alussa, kun Jan antaa ymmärtää, että hänen äidillään on aina viinilasi kädessään.

Yksinäisyys on myös yhtenä novellin teemoista, sillä novellissa ei tule ilmi, että Janilla olisi ystäviä tai sukulaisia, jotka pitäisivät aktiivisesti yhteyttä häneen. Eristäytyneisyys kulkee novellissa käsikädessä yksinäisyyden kanssa, koska luultavimmin Janin eristäytymisen ja peliriippuvuuden syynä on ollut, se ettei Janilla ole ollut ympärillään ihmisiä, joiden kanssa viettää aikaa. Yksinhuoltajuus on myös yksi teema, koska Janin isä ei ole ollut läsnä Janin elämässä aikaisemmin.

Pidän novellissa sen monipuolisuudesta ja siitä, että kirjailija on osannut yhdistää hyvin reaalimaailman ongelmia ja fantasiaelementtejä. Novelli etenee sopivan nopeasti, joten se ei käy tylsäksi missään vaiheessa ja novellissa on hyvin muotoiltuja tekstipätkiä, jotka tempaisevat mukaansa. Kokonaisuudessaan novelli on hyvä ja mielenkiintoinen, ja vaikka novelli ei ole täysin realistinen, novellissa esiintyvät ongelmat pohjautuvat oikeasta elämästä. Se auttaa pääsemään tekstiin mukaan ja samaistumaan siihen paremmin.

***

Alina Torkkola, Muhoksen yläkoulu 8A: Tulkitse miten haluat

Yksinäisyys, näkymättömyys ja eristäytyneisyys ovat teemoja, jotka tulevat esille Jukka Behmin novellissa Näkymätön. Novellissa neljätoistavuotias Jan Vento hakkaa tietokonetta omassa huoneessaan, kun hänen äitinsä lipittää viiniä uuden miesystävänsä kanssa ja isä menee menojaan jossain aivan toisaalla.

Janin koko elämä kuitenkin muuttuu, kun hän saa ovelleen paketin, jossa on tavalliselta vaikuttava Playstation-peli. Aikansa Jan sitä peliään sitten asettelee, kunnes näyttöön ilmestyy kuningas, joka puhuttelee ja ojentaa kätensä Janille. Jan ottaa kuningasta kädestä kiinni ja menee televisioruudun läpi uuteen maailmaan vähän niin kuin Narnian tarinoissa Lucy pääsee uuteen maailmaan vaatekaapin kautta.

Jan ilmoitetaan kadonneeksi oikeassa maailmassa, kun hän samanaikaisesti tappelee Kingdom of Solitudessa Horliz-soturia vastaan. Vielä lisäksi se, että Jan löytää isänsä, tämän samaisen kuninkaan väittää olevan hänen isä. Eihän siitäkään koskaan mitään varmuutta saatu.

Kingdom of Solitude ja oikea maailma eroavat paljon toisistaan. Kingdom of Solitudessa on hienoja linnoja ja muureja, joiden läheisyydessä on isoja kivitalojen muodostamia kaupunkeja sekä erilaisia ihmisiä kuten aatelisnaisia ja kaupustelijoita. Maailmoista löytyy myös jonkin verran samaa. Molemmissa maailmoissa Janilla on lähellään, vaikkakaan ei välttämättä tukenaan jompikumpi vanhemmistaan, Kingdom of Solitudessa isä ja oikeassa maailmassa äiti. Valtakunnassa isä kylläkin vaikuttaa siltä, että hän pitää poikaansa vain taistelunappulana sillä aikaa, kun äiti yrittää epätoivoisesti löytää poikaansa.

Jan vaikuttaa loppujen lopuksi pelin valtakunnassa yksinäiseltä ja eristäytyneeltä, vaikka ympärillä onkin koko ajan ihmisiä. Uskoisin, että jossakin vaiheessa Jan alkaa kaivata takaisin kotiin. Jan yrittääkin jo lopussa vilkuttaa äidilleen, mutta äiti ei edelleenkään näe häntä – kuten ei nähnyt koskaan aikaisemminkaan.

Novellissa nousee esille paljon erilaisia teemoja kuten vanhemman alkoholismi, vanhempien tärkeys lapselle, oikean elämän pakoilu, yksinhuoltajuus ja peliriippuvuus. Jos vanhemmalla on ongelmia alkoholin käytössä, siitä kärsivät kaikki lähellä olevat ihmiset, tässä tapauksessa siitä kärsii eniten Jan.

Janin äiti on häntä kohtaan poissaoleva enkä usko, että he hirveästi edes juttelevat. Tämä on harmillista Jania kohtaan, sillä vanhempien pitäisi olla lasten tukena kaikessa. Vanhemman alkoholismin seurauksena ja toki myös Janin oman peliriippuvuuden vuoksi hänestä on luultavasti tullut hieman eristäytynyt eikä hänellä vaikuta olevan kavereita.

Kun Jan katoaa, äiti alkaa pelätä hänen puolestaan ja yrittää tehdä kaikkensa hänen löytämiseksi. Tästä huomaa sen, että vaikka äiti olisi joskus välinpitämätön tai poissaoleva, se ei tarkoita, ettei Janin äiti hänestä välitä.

Jukka Behmin kirjoittama novelli on lukemisen arvoinen. Novelli alkaa kiinnostavasti ja heti ensimmäisen lauseen aikana tulee tunne, että tämä on pakko lukea. Pidän siitä, että alussa kerrotaan päähenkilöstä ja hänen perheestään, ulkonäöstään ja persoonastaan.

Tämän novellin voi tulkita monella eri tavalla. Voi ajatella, että koko valtakunta oli Janin unta tai että Jan on vain pelannut liikaa ja alkanut kuvitella olevansa pelin sisällä. On erilaisia lukijoita, on erilaisia tulkintoja. Kaikki riippuu ihan lukijasta.

***

Elsa Luukkonen, Muhoksen yläkoulu 8A: Pelissä uusi elämä

Jukka Behmin kirjoittama Näkymätön-novelli julkaistiin tänä syksynä osana Luetko sinä -kampanjaa. Novellissa käsitellään peliriippuvuutta, eristäytyneisyyttä, alkoholismia sekä sitä, kuinka voi pelaamalla karttaa oikeaa elämää. Lisäksi siinä tulee ilmi, kuinka tärkeitä vanhemmat ovat lapsilleen.

Näkymätön on novelli, joka kertoo peliriippuvaisesta pojasta, jolle on vaikeaa tarrata kiinni oikeaan elämään. Postista tulleen Kingdom of Solitude -pelin kautta hän joutuu fantasiamaailmaan, jossa hänen on suoritettava erilaisia tehtäviä kylän tuhoutumisen estämiseksi. Peliin päästyään Jan saa tietää, että hänen isänsä on pelimaailman kuningas.

Janin reaalimaailman isästä ei kerrota juuri mitään muuta kuin se, että hän on lähtenyt pojan elämästä jo ristiäisten jälkeen, eikä hänestä sen jälkeen ole kuulunut mitään. Janin äiti juo vain viiniä uuden miesystävänsä kanssa, eikä oikein keskity lapsensa elämään. Sen saa selville jo siitä, että äiti huomasi pojan kadonneen vasta sitten kun Jan oli ollut hukassa jo kolme päivää.

Novellin pää- ja sivuhenkilöistä voisi kertoa mielestäni hieman enemmän. Esimerkiksi Janin kavereista ja koulunkäynnistä olisi voinut kertoa jotain. Ei ole tietenkään varmaa, että oliko hänellä edes kavereita, ainakaan siitä ei mainittu. Janin suhde isäänsä on novellin perusteella hyvä, vaikka on juuri tavannut hänet. Kun paljastui, että isä on fantasiamaailman kuningas, se jäi vähän mietityttämään.

Miksi isä ei ollut ottanut aikaisemmin yhteyttä Janiin? Miten isä oli päässyt peliin ja vielä sen kuninkaaksi? Tosin hänen pitkä poissaolonsa voisi selittää sen, missä hän oli ollut monet vuodet. Janin saavuttua fantasiamaailmaan, hänen isänsä antoi tehtäväkseen taistella hirviötä vastaan ja estää kylän tuhoutuminen.

Yksinäisyys ja eristäytyneisyys tulevat esille niin oikeassa maailmassa kuin fantasiamaailmassakin. Oikeassa maailmassa Janilla ei ole oikein muuta tekemistä kuin pelaaminen, eikä hän vietä juurikaan aikaa äitinsä kanssa. Pelimaailmassa hänellä on kavereita ja ihmisiä ympärillään, mutta hän on eristäytynyt oikeasta maailmasta.

Kokonaisuudessaan novelli on hyvä, ja sen teemat tulevat hyvin esille. Lukiessa nousi vahvasti esiin se, että perhe on tärkein, vaikka aina ei tunnu siltä.

***

Emma Lievonen, Utajärven koulu 8B: Riitänkö minä?

Ei kavereita, vaikea suhde vanhempaan, isähahmon puuttuminen ja äidin huomaamattomuus. Näistä jotkut ovat aika loppuun kulutettuja aiheita, joita esiintyy kirjallisuudessa usein. Se on huono juttu, sillä jos kaikissa tarinoissa ja novelleissa olisi sama juoni, loppu olisi helppo arvata. Tämä saa minut miettimään kahdesti kirjan lukemista, samojen aiheiden kierrättämisestä. Novellista saatiin silti kiinnostava ja arvaamaton, joka lopulta yllätti minutkin, aiheesta huolimatta.

Näkymätön on Jukka Behmin kirjoittama novelli, joka kirjoitettiin Luetko sinä?-kampanjaa varten. Novelli kertoo Jan nimisestä 14-vuotiaasta pojasta, hänen äidistään, äidin uudesta poikaystävästä Sakesta, sekä kuninkaasta, joka asustaa fantasiamaailmassa, tai toisin sanoen videopelissä. Novellissa Jan saa postissa uuden pelin, jota hän menee heti pelaamaan.

Hänellä ei ole paljoakaan kavereita, eikä perheessä mene hyvin. Janilla on vaikea suhde äitiinsä, sillä äiti tykkää juoda paljon punaviiniä, eikä häntä näytä kiinnostavan Janin elämä. Sakke taas on äidin uusi heila. Sakesta ei ole haittaa, sillä hän käy töissä ja on äidin kanssa. Sakke on Janin uusi ja ainoa isähahmo. Janin isä oli jättänyt Janin ja äidin ristiäisten jälkeen. Novellin pääasioita onkin äidin ja pojan huono yhteys, äidin välinpitämättömyys sekä kunnollisen isähahmon puuttuminen.

Novelli alkoi hieman huonosti. En tajunnut juonta, eikä se napannut kiinnostustani. Luulin voivani arvata lopun, sillä juoni oli aika väritön, ainakin alussa. Novellissa ei ollut omaperäisyyttä.

Tämä kyseinen novelli poikkesi muista kirjoista, mitä olen lukenut. Loppua lukiessa kuitenkin tajusin novellin kertovan Janin ja kuninkaan läheisyydestä ja siitä, kuinka poika tarvitsee isähahmon. Pelissä Jan oli kuninkaan poika, ja hän alkoi tykkäämään siitä ajatuksesta, että hän on tärkeä. Sen tunteen takia hän oli hylätä koko perheensä ja elämänsä, pelin vuoksi.

En tykännyt novellissa siitä, kun äiti ei pitänyt poikaan kauhean tärkeänä. Äitiä kiinnosti pojan elämä silloin, kun hänen piti siivota tai viedä roskat. Uskon, että muutkin lukijat eivät tykänneet äidin käytöksestä. Novellia olisi voinut olla vähemmän väritön, mutta olisi se voinut olla paljonkin huonompi. Sakke olisi voinut lyödä Jania, eikä äiti olisi puuttunut siihen. Mutta onneksi niin ei käynyt. Se olisi suututtanut minut.

“Vilkutin, mutta hän ei nähnyt minua, niin kuin ei koskaan aikaisemminkaan.” Tämän viimeisen lauseen luettua, koin oloni hieman surulliseksi. Tämä lause voi kuvata monen nuoren ongelmia: ei kavereita, ei vanhempaa, äitiä ei kiinnosta. Joskus itsestäkin tuntuu, ettei äitiä kiinnosta, vaikka häntä oikeasti kiinnostaisi. Se kuuluu nuoren elämään. Kaikki ennakkoluulot vanhemmista ja heidän teoistaan, sekä sanomistaan. Sellaista se elämä on, ainakin teini-iässä.

Kokonaisuudessaan Näkymätön oli hieman surullinen iloisella lopulla. Mukana oli myös vihan tunteita ja jännitystä. Novelli muistutti ainakin minua siitä, että kaikki ei ole aina täydellistä, eikä sen tarvitse olla. Että vaikka olisi ongelmia, kannattaa uskoa itseensä. Olla rohkea ja uskoa itseesi. Hyvällä asenteella pötkii aika pitkälle. Sinä riität.

***

Siiri Salonen, Utajärven koulu 8B: Kuninkaan poika

Neljätoistavuotiaan pojan suhde äitiinsä on hieman nihkeä, koska äiti ei oikein huomaa poikaansa. Hän keskittyy miesystäväänsä, joka on töissä autokorjaamossa. Pojalla ei myöskään ole isää joka ei asiaa paljonkaan helpota. Kuulostaako tutulta?

Uskon, että monesta kuulostaa ja tuntuu tutulta.

Jukka Behm on kirjoittanut novellin Näkymätön tämän vuoden Luetko sinä?-kampanjaa varten. Se vie lukijan mukanaan pelimaailmaan jossa tapahtuu paljon lyhyessä ajassa. Neljätoistavuotiaan Jan Vennon elämässä ei ole ollut isähahmoa moneen vuoteen. Hänen isäänsä ei ole näkynyt ristiäisten jälkeen eikä Janin äitiäkään näytä kiinnostavan poikansa asiat. Mieluummin hän litkii viiniä ja viettää aikaansa miesystävänsä Saken kanssa. Mutta novellin alussa on iso käännekohta, kun Jan joutuu pelimaailmaan ja saa kuninkaan isäkseen. Kukapa ei tahtoisi olla kuninkaan poika?

Novellin juoni oli omaperäinen. Ensin luulin, että novellissa ei tapahdu mitään kiinnostavaa. Kunnes Jan päätyi pelimaailmaan ja sai isäkseen kuninkaan. Mutta kuinka Jan päätyi pelimaailmaan, se oli mielenkiintoista. Jan oli saanut postista paketin, joka oli leimoista päätellen tullut kaukaa. Jan ei ensin muistanut tilanneensa kyseistä peliä. Kingdom of Solitude oli pelin nimi. Jan luuli sitä ensin tilaajalahjaksi tai että se olisi tullut hänelle vahingossa.

Hän luki takakannesta, että Solituden kuningaskunta oli pulassa ja tarvitsisi hänen apuaan. Jan alkoi pelaamaan aivan normaalisti, valitsi itselleen hahmon ja syötti pelaaja nimensä. Kunnes peli alkoi ja ruudulle lävähti kuningas. Kuningas puhutteli Jania. “Jan”, kuningas sanoi. “Olethan sinä Jan?” Jan ihmetteli ja kysyi “Ai minä vai?” Sitten Jan vasta kummastuikin, kun kuningas kysyi, oliko huoneessa muita.

Sitten kuningas halusi tervehtiä Janin kanssa. Kuningas halusi kätellä ja Jan jostain syystä totteli ja yhtäkkiä hän tunsi tiukan puristuksen ja sitten kuningas pyysi Jania astumaan eteenpäin ja hän astui askeleen eteenpäin ja Jan meni ruudun läpi ja oli pelimaailmassa.

Kyseinen tapahtuma oli novellin isoin käännekohta, koska Jan Vento neljätoistavuotias poika jolla ei ollut isää pääsi pelimaailmaan ja sai kuninkaan isäkseen. Janin elämä muuttui kertaheitolla.

Janin sängylle tuotiin vaatteet, jotka hänen kuului pukea ylleen. Jan puki vaatteet, aikoi katsoa peilistä miltä hän näyttäisi, mutta hän ei nähnyt itseään vaan äitinsä joka ihmetteli missä Jan mahtaisi olla. Jan huusi, jotta äiti huomaisi hänet mutta hän ei nähnyt eikä kuullut Jania. Janista tuntui, että hän olisi ollut äidilleen näkymätön.

Hetken kuluttua Jan haettiin huoneestaan ja hänet vietiin juhlasaliin, jossa hän tapasi kuninkaan. Kun Jan oli päässyt juhlasaliin, kuningas sanoi:- Jan olet minun poikani. Poikani, joka on ollut pitkään kateissa. Vihdoinkin olet luonani.

Hetki, jolloin Jan sai kuulla kuninkaan olevansa isänsä, oli varmasti pysäyttävä.

Mutta sitten Janin isä kertoikin, että Janin oli taisteltava Horlizia vastaan. Jos hän ei onnistuisi tappamaan sitä hän kuolisi itse ja Solituden valtaisi pimeys. Jan varmasti mietti tulevaa taistelua paljon. Häntä varmasti pelotti ja jännitti paljon.

Kun taistelu koitti, Jan oli valmistautunut hyvin. Hän oli harjoitellut paljon isänsä kanssa taistelua varten. Kaikkien onneksi Jan Vento voitti taistelun. Jan jäi pelimaailmaan mutta ajatteli, että hänen äitinsä odottaisi hänen tulevan jonain päivänä takaisin kotiin.

Novelli oli kaikin puolin koskettava ja kertoi hyvin nuoren pojan elämästä. Behm on osannut kirjoittaa erityisen hyvin nuoren Jan pojan elämästä. Novelli oli koskettava, koska monen nuoren pojan elämässä ei ole isää ja äiti suhde on hieman nihkeä. Novellin juoni olisi voinut olla hieman toisenlainen. Se olisi voinut olla jännittävämpi. En silti sanoisi, että juoni olisi ollut huono.

***

Miikka Karjaluoto, Utajärven koulu 8B: Pelimaailma

Näkymätön on novelli jonka on kirjoittanut Jukka Behm. Novelliin kuuluu äiti, poika Jan, äidin miesystävä Sakke, isä, ja kuningas. Novellissa Jan saa videopelin nimeltä Kingdom Of Solitude, Jota hän ei ole tilannut ja alkaa pelata sitä. Peliä pelatessa Jan uppoaa pelimaailmaan ja hänen äitinsä luulee, että poika on kadonnut. Pojan isää ei ollut nähty ristiäisten jälkeen. Novelli oli mielestäni hyvä koska se kertoi pelaamisesta ja pelimaailmaan uppoutumisesta.

Novellissa mielenkiintoisinta on se, että kuningas veti Janin pelin sisään ruudun läpi ja se että pelissä Jan luulee olevansa kuninkaan poika. Hyvää novellissa oli se että novellissa ei kerrottu, oliko äiti esimerkiksi sokea, koska luuli pojan kadonneen, vaikka poika kuitenkin vain pelasi. Novellissa ei juurikaan ollut sellaista mistä en olisi pitänyt.

Novellin juoni on mielestäni mielenkiintoinen, sillä se on omaperäinen ja novellin ideasta saa kiinni helposti heti alkumetreillä juoni etenee tarpeeksi nopeasti, jolloin tekstin jaksaa luke helposti loppuun. Tarinan miljöö oli kuvailtu hyvin ja selkeästi. Novelli kuitenkin kulkee mielestäni vain pelin ympärillä ja välillä äidin

Kun poika oli joutunut pelin sisään hän luuli olevansa kuninkaan poika. Jotta hän olisi voinut nousta uudeksi kuninkaaksi hänen piti voittaa kamppailu peto Horlizia vastaan. Tästä kohdasta pidin novellissa ehkäpä eniten, sillä siinä oli nopeampaa toimintaa kuin muualla novellissa. Muuallakin novellissa oli mielenkiintoisia kohtia kuten se kun kuningas vetää poika Janin pelin sisäiseen maailmaan kun hän ojentaa käden hänelle, mutta se oli ehkä jopa hieman hämmentävää.

Novellin loppuratkaisu oli mielestäni hyvä, sillä novellin juonen edetessä kehittyneet jännitykset purkautui aivan lopussa, kun Jan voitti peto Horlizin kamppailussa ja nousi uudeksi kuninkaaksi. Mutta novelli jättää kertomatta, miten pojan ja äidin suhteen kävi. Löysikö poika äidin pelaamasta? Juoni jäi avonaiseksi muttei kuitenkaan kesken.

Mielestäni Näkymätön on hyvä, muttei paras novelli jonka olen lukenut. Suosittelen Näkymätön-novellia kaikille luettavaksi.

***

Sanni Pirttikoski, Utajärven koulu 8A: Todellisuutta paossa?

“Maanantaina puolenpäivän aikaan äitini käveli Kuusavan poliisiasemalle ja teki minusta katoamisilmoituksen.” Näin alkaa nuoren Jan Venton seikkailu Näkymätön-nimisessä novellissa. Novellin on kirjoittanut kirjailija Jukka Behm. Ensimmäinen osa novellista on julkaistu Tervareitissä 4.9.2018 ja toinen ja kolmas on julkaistu 7.9.2018.

Novellin ensimmäinen kappale herättää helposti mielenkiinnon, mitä teoksen päähenkilölle Janille on tapahtunut ja minne tämä on kadonnut. Janin äiti ei ole kovin teoksen alussa kiinnostunut poikansa elämästä, vaan lipittää punaviiniä pahvitönikästä ja tapailee autokauppiaana työskentelevää Sakkea. Äiti on kertonut Janille, että tämän isä olisi pelkkä tyhjäntoimittaja. Vai onko?

Jan pelaa paljon pleikkapelejä ja saa yhtenä päivänä aivan erilaisen pelin postista, jota hän ei muista tilanneensa. Seuraavana hän huomaan olevansa itse pelin sisällä. Jan tapaa pelimaailmassa oman isänsä, joka ei olekaan pelkkä tyhjäntoimittaja, vaan hän on pelimaailman kuningas. Isänsä luona pelimaailmassa Jan saa arvostusta ja tuntee olevansa tärkeä. Jan kuitenkin näkee takaisin todellisuuteen peilin kautta, josta hän huomaa, kuinka äiti kaipaakin Jania.

Novellissa kirjailija Behm kuvailee hyvin tarkasti pelimaailmaa. Pelimaailma, jonne Jan katoaa, on hyvin keskiaikainen. Pian sen jälkeen, kun Jan tapaa oman isänsä, hän saa tietoon, että tämän täytyy taistella Horlitz-hirviötä vastaan. Novelli herättää kysymyksiä siitä, onko Jan oikeasti joutunut fantasiamaailmaan vai kuvitteleeko hän kaiken.

Mielestäni novelli on helppoa luettavaa ja varmasti miellyttävä lukukokemus myös ei niin suurelle kirjojen ahmijalle. Itse henkilökohtaisesti pidin novellista ja haluaisin jatkoa sille, koska mielestäni novellin lopetuksesta jää tyhjä olo ja paljon kysymyksiä mieleen.

Novellin teema on hyvin koskettava, sillä varmaan moni nuori kokee olevansa näkymätön vanhemmilleen ja muulle ihmiskunnalle ja vetäytyy omaan maailmaansa. Suosittelen novellia luettavaksi ja uskon sen olevan hyvä lukukokemus.

***

Markus Kumpulainen, Utajärven koulu 8A: Pelin sisään

Näkymätön-novellissa, joka ilmestyi Tervareitissä 4.9.2018 (ensimmäinen osa) ja 7.9.2018 (toinen ja kolmas osa), seurataan neljätoistavuotiaan Jan Venton seikkailua ja matkaa hänen isänsä luokse. Janin äidin mukaan hänen isänsä on pelkkä mitätön tyhjäntoimittaja, mutta Janille paljastuu, ettei hänen äitinsä voisi olla enempää väärässä. Jan viihtyy huoneessaan videopelien parissa, ja hänen elämänsä muuttuu hyvin yllättävästi saatuaan postissa pleikkaripelin, jota ei muistanut tilanneensa, Kingdom of Solituden.

Ensimmäisellä kerralla oli erikoista, että novellin alussa Jan kertoo tietävänsä, että häntä etsitään ja kuulevansa joskus äitinsä huutavan miesystävälleen Sakelle, etteivät etsijät ole löytäneet jälkeäkään Janista. Jan on varma, että vaikka hän näkee ja kuulee joskus äitinsä, häntä on mahdoton löytää. Hän on näkymätön.

Se, miten Jan joutui tähän toiseen maailmaan, tapahtui, kun hän käynnisti postissa saaneensa pelin ja näytölle ilmestynyt hahmo alkoi puhua hänelle. Tämä kuningas puhutteli Jania hänen nimellään ja pyysi häntä astumaan rohkeasti peliin. Kuningas veti Janin keskiaikaiseen linnaan, Yksinäisyyden Kuningaskuntaan. Jan löysi itsensä kivisestä huoneesta, jossa oli peili ja haarniska suurella sängyllä. Peilikuvan sijaan tämä peili näytti Janin huoneen television ruudulta katsottuna, Jan oli siis pelissä sisällä. Hauska kosketus oli, kun Jan yritti päästä takaisin peilin läpi, mutta löi vain polvensa ja kaatui.

Suurin juonenkäänne tapahtui kuitenkin, kun Janille selvisi, että kuningas olikin hänen isänsä. Hän oli etsinyt Jania kauan ja lähettänyt pelin postissa. Janin isä kertoi kuningaskunnan olevan vaarassa ja että kuninkaan pojan täytyisi taistella hirveää petoa vastaan täyttäessään 15 vuotta. Jan harjoitteli ahkerasti ennen tätä elämän ja kuoleman taistelua. Vihdoin koitti päivä, jolloin Janin oli määrä tappaa Horliz-peto, jolla oli hevosen keho ja liskon pää. Mielestäni oli hienoa, että Jan saattoi käyttää sotapeleissä oppimiaan taitoja Horlizia vastaan.

Novellin loppu kuvaa monien roolipelien kulkua, kun Jan kertoo jatkavansa elämäänsä tuntemattomasta tehtävästä toiseen, niin kuin kuninkaan pojan kuuluu.

Mielestäni novelli kuvaa hyvin, miten jotkut nuorista elävät pelien mukaan. Idea siitä, että Jan pääsi peliin sisään elämään fantasiamaailmassa, on kiinnostava. Se sopii hyvin 8.-luokkalaisille ja antaisin novellille arvosanan 8/10, koska novellissa on myös pakotettuja kliseitä, kuten areenalla “bossin” taistelu.

***

Valto Hartikka, Utajärven koulu 8A: Peliaddiktista sankariksi

Näkymätön on Jukka Behmin novelli 14-vuotiaasta pojasta, jonka nimi on Jan. Ensimmäinen osa novellista on julkaistu 4.9.18 Tervareitissä ja toinen ja kolmas osa 7.9.18.

Jan pelaa paljon videopelejä ja asuu äitinsä kanssa. Äiti näkee Janin laiskana peliaddiktina ja Jan äidin alkoholistina. Janin isästä sanotaan vain, että hän lähti Janin ristiäisten aikana eikä hänestä ole kuulunut sen jälkeen. Äidin mukaan hän on vain tyhjäntoimittaja.

Novelli alkaa sillä, että Jan kertoo olleensa kolme päivää kadoksissa. Jan myös kertoo, että sai pelin nimeltä “Kindom of Solitude” postissa, jota ei ollut tilannut aikaisemmin kotiinsa. Jan laittaa pelin pleikkariinsa ja alkaa pelaamaan. Hän luo hahmonsa ja laittaa nimekseen “Jan”. Peli tervehtii häntä ja Jan säikähtää hieman ja kysyy: “Minäkö?” ja peli vastaa: “Onko huoneessasi muka joku muu?”

Jan astuu television sisään ja päätyy huoneeseen, joka on sisustettu kuin linnantorni. Jan saa panssarin ja muut vaatteet ja vaihtaa niihin. Kun hän katsoo itseään peilistä, hän huomaa, että peilistä ei näy hänen kuvaansa vaan hänen huoneensa. Kun Jan astuu ulos huoneesta, häntä on tervehtimässä kuningas, joka toi hänet peliin. Kuningas sanoo, että on Janin isä ja että Janin täytyy päihittää hevosenkehoinen liskonpäinen hirviö, Horliz, kun hän täyttää viisitoista pelastaakseen valtakunnan.

Jan treenaa ja harjoittelee taistelutaitojaan ja taistelee petoa vastaan ja voittaa. Jan jää linnakkeeseen ja hänen äitinsä jää suremaan Jania, vaikka Jan on aina hänen edessään aivan kuin hän olisi “näkymätön”.

Hyvät asiat: idea on hyvä, Jan on kiinnostava hahmo, novelli on mukavan lyhyt, joten sen voi vaikka lukea illalla ennen kuin menee nukkumaan.

Huonot asiat: idea on huonosti toteutettu, kliseet, esim. päävastus, suureen osaan kysymyksistä ei saa vastausta, esim. kuka lähetti pelin, Jan ei kyseenalaista mitään.

***

Seela Kyllönen ja Anna-Mari Pohjola, Muhoksen yläkoulu 8E: Solituden prinssi

Ero vanhemmista, isä hukassa, kaverit jättäneet, peliriippuvuus? Tahtoisitko joutua vaaraan, kannattaako tuhlata elämä peleihin, kannattaako uhrata kaikki muu ja elää vain pelien kautta? Ei, mutta Jan Vento ei ymmärrä sitä. Vai ymmärtääkö?

Jukka Behmin novellissa Näkymätön, kerrotaan neljätoista vuotiaasta kuusavalaisesta pojasta nimeltä Jan Vento, joka katosi maanantaina 17.9 omasta huoneestaan. Hänen äitinsä etsii häntä ja tekee Janista katoamisilmoituksen Kuusavan poliisiasemalla, mutta Jania ei löydetä mistään. Kaikki alkoi siitä, kun Jan sai postissa pelin (Kingdom Of Solitude). Kun Jan laittoi pelin pleikkarin sisään, hänen meni televisioruudun läpi isänsä (Solituden kuninkaan) luokse Solitudeen. Solitudessa prinssi (eli Jan) joutuu taistelemaan hirviötä vastaan, kun hän täyttää viisitoista vuotta ja sen vuoksi hän harjoittelee kovasti, että päihittäisi hirviön.

Meidän mielestämme novelli ei ole kovin kiinnostava, koska juoni on aika yksinkertainen. Novellissa tapahtuu aika vähän, eikä se ole kovin jännittävä, koska mielestämme siinä ei ole käytetty tarpeeksi mielikuvitusta. Novellista saisi kiinnostavamman, jos siinä olisi enemmän jännitystä, asiat kuvailtaisiin tarkemmin ja siinä olisi enemmän arvoituksellisia asioita, mutta toisaalta siihen on jätetty myös lukijan omalle mielikuvitukselle tilaa.

Novellista saa sellaisen käsityksen, että aina ei ole helppoa, mutta se saattaa kääntyä parhain päin. Aina ei mene kaikki ihan niin kuin pitäisi ja pelit johtaa elämää, mutta se saattaa äkisti muuttua ja muut asiat alkaa kiinnostaa.

Novelli on sujuva lukuista tekstiä ja se on kirjoitettu hyvin. Novelli on kirjoitettu murteella, mutta murretta on silti helppo ymmärtää. Mutta epäselväksi jäi minkälainen Solituden valtakunta on, minkälainen ihminen Jan on ja millaiset ovat hänen vanhempansa ja isäpuolensa?

Novelli kannattaa lukea, jos on kiinnostunut fantasia kertomuksista jotka eivät ole kovin jännittäviä. Me suosittelemme sitä varhaisnuorille.

***

Linh Nguyen ja Emma Repola, Muhoksen yläkoulu 8E: Toinen todellisuus

Nykyään älylaitteet ovat osa elämäämme. Suurin osa nuorista kuluttaa vapaa-aikansa koneen tai pleikkarin – ja mitä nyt näitä muita härveleitä onkaan – ääressä, mutta oletko koskaan kuvitellut siitä koituvan mitään tällaista?

Novellin päähenkilö on 14-vuotias poika nimeltä Jan, joka asuu Kuusavalla kahdestaan äitinsä kanssa.Tekstistä käy ilmi, ettei pojalla ja hänen äidillään ole kovin hyvät välit. Eräänä päivänä Jan saa postissa oudon paketin, joka sisältää pleikkapelin. Pleikan mukana tulee Kingdom of Solitude-niminen peli, jota hän päättää testata saman tien. Pelin grafiikat vaikuttavat yllättävän todentuntuiselta ja pian hän tajuaakin seisovansa keskellä suurta seikkailua, jossa hänellä on merkittävä osa.

Juoni on melko yksinkertainen, joten tarinasta pääsee nopeasti jujulle. Kirjoitus on mukaansa tempaava ja päähenkilö jollain tapaa myös samaistuttava. Kerronta on sujuvaa ja ammattimaista. Tarinaa lukiessa mielikuvitus pääsee valloilleen ja lukija voi melkein kuvitella seikkailevansa toisessa todellisuudessa hopeiseen haarniskaan pukeutuneena. Kukapa ei haluaisi olla sankarillinen ritari ja auttaa kansaa hädässä?

Kirjoituksesta heijastuu se, kuinka älyvempeleet nakertavat ihmissuhteita hiljalleen. Nuoret etääntyvät vanhemmistaan chattaillessaan esimerkiksi kavereidensa kanssa nettisivustoilla ja sosiaallinen kanssakäyminen kasvotusten vähenee. Pleikkapelien hurja naputtaminen tai puhelimen selaaminen silloin tällöin ovat OK kohtuuden rajoissa, mutta jos näistä aiheutuva huonotuulisuus alkaa näkyä myös muissa ihmisissä lähipiirissäsi, on ehkä parempi miettiä laitteella vietettävän ajan rajoittamista.

Jukka Behm on onnistunut luomaan novelliinsa juuri juoneen sopivan tunnelman. Tarinan päähenkilö Jan on kuin kuka tahansa muu tavallinen lähtöteini, joka sattuu oudon kohtalon käänteen kautta hyppäämään mukaan henkeä salpaavaan seikkailuun. Kuten lukija varmaankin voi aavistaa, tällainen matkustaminen oikeasta maailmasta tietokoneruudun läpi ei ole (ainakaan vielä) mahdollista, mutta pienellä ripauksella mielikuvitusta ja lapsenmielisyyttä voi päästä vaikka maailman ääriin, joka mielestämme tulee hyvin esiin tässä kirjoituksessa.

***

Iiris Toppinen, Aada Korkala ja Saana Launonen, Muhoksen yläkoulu 8E: Eristäytyneisyyden kuningaskunta

“Seitsemästoista syyskuuta, maanantaina puolenpäivän aikaan, äitini käveli Kuusavan poliisiasemalle ja teki minusta katoamisilmoituksen. Sillä hetkellä olin ollut jo kolmatta päivää muualla, sillä äiti ei ollut havainnut tietenkään heti poissaoloani…”

Haluaisitko sinä äidin, jolle olet kuin ilmaa? Joka ei huomaa, kun katoat, eikä osoita minkäänlaisia merkkejä, että olet ainutlaatuinen ja tärkeä. Luulenpa, että et. Jan joutui kuitenkin kokemaan sen, kunnes astui pelin lumoihin jättäen vain muiston itsestään huoneeseensa.

Näkymätön on Jukka Behmin kirjoittama novelli, joka kertoo pojasta nimeltä Jan. Hän on 14-vuotias koululainen, joka pelaa paljon pleikkaria. Jan on hiljainen ja hieman arka, mutta havainnoi ympäristöä paljon. Voimme kuvitella hänet isompana ihmiseksi, joka on epävarma itsestään, aikaansaamaton, eikä luota niin paljon muihin ihmisiin, johtuen perhe-elämästään.

Hänen perheensä on hajonainen, sillä hänen äitinsä viettää paljon aikaa miesystävänsä kanssa ja kokee viinin tärkeänä elämässään. Janilla ei ole aikaa äidilleen, eikä äidillä hänelle, mutta koska Jan on vasta 14-vuotias nuori, äidin pitäisi kantaa vastuunsa ja järjestää esimerkiksi heille yhteistä aikaa enemmän.

Kun Jan oli pieni, hänen isänsä lähti hänen elämästään kertomatta syytä. Hän kuitenkin kohtaa isänsä myöhemmin pelissä nimeltä Kingdom of Solitude.

Tykkäämme siitä, että juonessa kuvaillaan asioita sopivasti. On tärkeää, että novellissa on kohtia, joihin on mahdollisuus kuvitella itse asioita.

Novellin parhaat asiat ovat mielestämme kekseliäisyys ja hyvän ja pahan ristiriitaisuus.

Janin elämä on hyvin yksinäistä, eikä hän näytä huolestuneelta äidistään. Uskomme, että hän kuitenkin välittää äidistään ja haluaa huolehtia hänestä, mutta kätkee tunteensa pelaamisen taakse. Pelaaminen tuo jonkinlaista lohtua hänen elämäänsä. Äitikin sisimmässään välittää pojastaan ja pieni askel voisi muuttaa äidin ja pojan välistä suhdetta paremmaksi.

Ajattelemme, ettei Jan mennyt konkreettisesti peilistä läpi, vaan asia korostaa sitä, että äiti ei oikeasti huomaa häntä. Nykynuorilla on runsaan pelaamisen vuoksi enemmän taipumusta syrjäytyä ja kadota pelin lumoihin, samantapaisesti, kuin Jan peilin läpi.

Novellin voisi ajatella olevan hieman lapsenmielinen, mutta siihen kätkeytyy monia toisiinsa liittyviä seikkoja, joita moni ei välttämättä huomaisi ja siksi novelli on myös sovelias vanhemmillekin ihmisille. Se oli mahtava lukukokemus ja antoi ajattelemisen aihetta omista pelitottumuksista ja muiden ihmisten huomioonottamisesta.

***

Jaakko Tuusa, Muhoksen yläkoulu 8D: Ehkä

Oletko sinä luonnostaan utelias? Ainakin kirjan päähenkilö, Jan on niin utelias, että on valmis jättämään tutun arjen yhden pelin takia.

Jukka Behmin novelli Näkymätön, kertoo tarinan pojasta, joka löytää isänsä toisesta ulottuvuudesta. Jan jättää arjen ja jää isänsä kanssa King of Solitude peliin. Ajattelin heti, että näkymätön on epärealistinen novelli. Se pohjautuu juuri toisen ulottuvuuden mahdollisuuteen. Monet hyvät novellit perustuvat siihen, että lukija voi ajatella itsensä pää- tai sivuhenkilön paikalle. Tässä novellissa ei voi, vai voiko?

Jos ajattelee tieteen kannalta, epärealistiset kokemukset eivät ole mahdottomia, ainakaan pian. Niinpä novellin voi ajatella scifi-novellina. Vaikka pystyisi kokemaan epärealistisia asioita, minne Jan hävisi huoneesta? Mielestäni juuri tämä kysymys piti mielenkiinnon novellissa yllä. Ärsyttävä asia on kuitenkin se, ettei kysymys ratkea. Toisaalta jos epärealistista asiaa yrittää selitellä realistisella, tulee lopusta liian selkeä, eikä tarinasta jää hyvää mielikuvaa. Joten ehkä kuitenkin on parempi, ettei arvoitus ratkennut.

Henkilöhahmot novellissa kuvataan hyvinkin mustavalkoisesti. Poliisit hössöttävät ja Sakke pitää Janin äidin poissa Janin elämästä, vaikka Janin äiti ei välttämättä osaakaan olla yksinhuoltaja. Janin isä on kadonnut, kunnes hän löytää hänet ja Jan itse on pelejä pelaava sohvaperuna.

Novelli jättää myös muita kysymyksiä auki Janin katoamisen lisäksi. Esimerkiksi kuka lähetti playstation-pelin? Oliko se Janin isä, joka halusi Janit hänen luokseen, vai Janin äiti, joka halusi poikansa olevan onnellinen, vai kenties joku muu?

Novellissa asiat loksahtelevat paikoilleen aivan tuurilla, eikä sen takia lukija voi saada selvää monista kirjoittajan tarkoitusperistä. Jos Horliz oli pimeyden peto, miksi se odotti jossain portin takana valmiina. Miten taistelun ajoitus tiedettiin? Esiin herää kysymys oliko Janin “isä” hänen oikea isänsä. Tai ehkä oli, mutta hänellä oli pahat mielessä. Miksi silloin hän oli Janille ystävällinen taistelun jälkeenkin?

Vaikka mieleeni heräsikin paljon kysymyksiä, joihin ei ollut vastausta, ehkä se oli juuri tarinan suola, ehkä.

***

Alma Kukkonen, Muhoksen yläkoulu 8D: Mitä mieltä novellista Näkymätön

Luin novellin “Näkymätön”. Novellin on kirjoittanut Jukka Behm ja kuvittanut Jani Ikonen. Tarinassa 15-vuotias päähenkilö Jan joutuu videopelin sisään, jossa hänen tehtävänsä on pelastaa valtakunta Horliz-hirviöltä. Valtakuntaa johtaa kuningas, joka on Janin isä. Samaan aikaan kun Jan on totuttelemassa elämään valtakunnassa, hänen yksinhuoltaja äitinsä koittaa selvittää miesystävänsä Saken kanssa, minne poika on kadonnut.

Novelli oli mielestäni hyvä, mutta hieman liian yksinkertainen. Tapahtumapaikkoja ja henkilöitä olisi voinut kuvailla enemmän. Tarinan juoni oli kiinnostava, mutta ei tarpeeksi omaperäinen, sillä samantapaisia tarinoita on kuultu jo monesti aikaisemminkin. Siitä huolimatta tarina oli hyvä ja mukava lukea, sillä se oli hyvin selkeä. Huippukohta olisi voinut olla loistokkaampi, ja erottua enemmän muista osista. Päähenkilö koki suuria ja jännittäviä asioita, minkä takia myös hänen tunteistaan tietyillä hetkillä olisi halunnut kuulla enemmän. Novelli loppui jännittävään kohtaan ja herätti paljon kysymyksiä.

Ensimmäisessä osassa Jan pelaa tavallisesti huoneessaan videopelejä, kunnes astuu tv-ruudun kautta uuteen maailmaan. 1 osassa myös kuvailtiin Janin elämäntilannetta ja arkea. Novellin alku oli hyvä ja johdatteleva.

Toisessa osassa Jan on pelin sisällä ja hänelle paljastuu hänen isänsä olevan kuningas ja että hänen pitää taistella hirviötä vastaan. Poika myös tutustuu ja totuttelee elämään valtakunnassa, johon tulisi ehkä jäämään ikuisuudeksi. Tarina etenee hyvin kohti huippukohtaa.

Kolmannessa eli viimeisessä osassa Jan taistelee Horliz-hirviötä vastaan. Hän voittaa ottelun ja kansa on iloinen. Jan myös pohtii, mitä tulisi tapahtumaan

seuraavaksi. Viimeinen osa oli sujuva, mutta huippukohta jäi hieman laimeaksi. Tarina kuitenkin loppui hyvin ja jännittävästi.

Novelli oli kokonaisuutena hyvä ja sujuva, hieman yksitoikkoinen, mutta silti jännittävä ja piti yllä kiinnostusta. Myös kuvitus oli hieno ja kuvaileva. Kuvat auttoivat hahmottamaan tarinan tapahtumapaikkoja ja asioita.

***

Aino Kalliokoski, Muhoksen yläkoulu 8D: Minun lukukokemukseni novellista Näkymätön

Luimme Jukka Behmin novellin Näkymätön osana Luetko Sinä?-kampanjaa. Kirja kertoo pojasta nimeltä Jan Vento. Jan pitää peleistä, joten kun postissa saapuneesta paketista paljastuu peli nimeltä Kingdom of Solitude, haluaa hän heti testata sitä. Peli kuitenkin imaisee hänet sisäänsä, ja siitä alkaa Janille suuri seikkailu. Hän tapaa isänsä, parrakkaan kuninkaan, ja hänen on määrä kukistaa hirmuinen hirviö Horliz.

Aloittaessani novellin olin kiinnostunut, mutta petyin novellin kliseiseen juoneen. Hahmo joutuu jumiin pelin sisälle ja tapaa kauan kadonneen isänsä/ mumminsa /kumminsa. Tämä on usein käytetty ja helppo tapa johdatella tarinaa, mutta jos kyseessä on novelli, tarina vaikuttaa usein sutaistulta näin laajan ja moniulotteisen aiheen huomioon ottaen. Tarina voisi olla parempi pitkänä kirjana, mutta tämä ei oikein toiminut.

Tarinan jatkuessa Janin käytös on hermostunutta ja hämmentynyttä, kun hän havahtuu hypänneensä tavallisesta maailmasta linnaan, jossa on palvelijoita joka sormelle. Pidin tästä kohdasta, sillä nyt Janin käytös oli inhimillistä. Hän katselee peilin läpi äitiään, ja yrittää päästä tämän luokse huonoin tuloksin. Kohta kuvaa hyvin sitä, miten Jan on äitinsä ulottumattomissa, vaikka silti näkee hänet.

Kun Jan tapaa isänsä, hänen reaktiotaan ei sisäistetä oikein mitenkään. Jäin kaipaamaan jonkinlaista huomautusta hänen tuntemuksistaan, sillä näin lukija saisi edes pientä raapaisupintaa tarinan päähenkilöstä, ja siitä, miten hän käsittelee asian.

Lukiessani kohtaa Janin kunniaksi järjestetyistä juhlista, kiinnitin huomiota erityisesti kirjavaan kieleen ja osuviin kuvauksiin. Lisäksi Janin ja hänen isänsä keskustelu toi esille Horlizin, mutta teksti tuntui liian tiivistetyltä.

Kolmannen osan alussa oleva aikahyppy kuroi umpeen aikaisemmin luotua tietotyhjiötä, ja kuvaus hänen valmistautumisestaan oli kattava. Kuitenkin itse taistelu oli hyvin mauton, sillä Horlizia ei kuvattu oikein mitenkään, ja petyin sen kirjoitusasuun. Siitä sai kuvan, että taistelu oli käytä viidessä minuutissa.

Mielestäni koko novelli oli hieman vaihteleva hidastempoisesta liian hätäiseen. Alun kuvaus kuitenkin oli hyvin kattava ja moniulotteinen, kun taas keskiosa vaikutti hieman tylsältä, mutta sen kirjoitusasu oli lupaava. Loppu oli pettymys, ja minusta jäi tuntumaan että deadline oli painanut päälle. Teksti oli pitkästyttävää ja hieman liian tiivistettyä loppua kohden.

Kokonaiskuva novellista oli vaihteleva. Hahmojen kuvaus oli säälittävää, juoni huono, ja päätös yksitoikkoinen. Välillä taas olin ihan tyytyväinen, mutta kokonaisuudessaan novelli oli pettymys.

***

Adalmiina Rainio, Vaalan yhtenäiskoulu 8B: Kohti uutta elämää

Novellin Näkymätön on kirjoittanut kirjailija Jukka Behm, ja se on julkaistu Tervareitissä kahdessa eri osassa syyskuun alussa. Novelli kertoo neljätoistavuotiaasta Jan-nimisestä pojasta, joka asuu äitinsä ja isäpuolensa Saken kanssa. Janin perhe on hyvin välinpitämätön, mutta hän saa postissa pelin, jonka myötä avautuu ovi uuteen, parempaan elämään.

Behm on kuvannut mielestäni hienosti nuoren teinipojan elämää. Minusta tuntuu, että hän on kirjoittaessaan kuvitellut itsensä Janin rooliin, koska en usko, että muuten saisi noin hyvää tekstiä aikaan. Hänen tekstinsä on helposti ymmärrettävää, sekä fantasiamaailma, jonka hän on rakentanut, on hyvin mielenkiintoinen. Jan on mielestäni kiinnostava hahmo, sillä hän ei ole syntynyt sankarin vaatteisiin vaan elää normaalin nuoren elämää reaalimaailmassa. Minusta parhaimpia tarinoita ovat ne, kun uskaltaa kohdata pelkonsa ja voittaa ne. Pidän paljon Behmin kirjoitustyylistä. Tämä oli mielenkiintoinen novellinlukukokemus. Novelli on todella kiinnostava, mutta se olisi kuitenkin saanut olla hieman jännittävämpi ja siitä olisi saanut vieläkin kiinnostavamman.

Behmin kerronta oli tarkkaa, miljöötä ja pukeutumista kuvailtiin paljon. Pystyin kuvittelemaan itseni Janina ja pystyin kuvittelemaan itseni myös sivuhenkilöinä. Sain novellista tarkan kuvan ihmisistä ja siitä, millaisia he ovat. Minusta oli kiinnostavaa kuvitella maailma, joka poikkeaa kaikin puolin omastani. Maailma, mihin Jan joutuu, on selkeästi keskiaikainen fantasiamaailma, aivan erilainen kuin omani.

Minulla oli ennakkoluuloja novellia kohtaan. Vaikka novellin nimi oli kiinnostava, luulin, että novelli itsessään on tylsää luettavaa. Siinä asiassa olin kuitenkin väärässä. Pidin siitä, että novellin loppua ei oikeastaan kerrota, vaan se jää hämärän peittoon, itse kuviteltavaksi. Mielestäni hyvä asia novellissa on myös se, että teksti ei ole turhan kliseinen.

Jan oli omassa perheessään huomaamaton jo ennen katoamistaan, mutta vasta, kun jotain menettää, ymmärtää sen tärkeyden. Luulen, että Janin äiti tajusi sen, mutta silloin oli jo liian myöhäistä.

Suosittelen lukemaan novellin, jos olet fantasian ystävä sekä pidät salaperäisistä loppuratkaisuista ja tarkasta kuvailusta. Olen lukenut paljon fantasiakirjoja- ja novelleja, mutta tämä oli paras kaikista lukemistani. Yllätyin todella positiivisesti.

***

Annukka Leinonen, Vaalan yhtenäiskoulu 8B: Mielikuvitus on tärkein

Jukka Behmin kirjoittama novelli nimeltä Näkymätön on tämän vuoden Luetko sinä? -kampanjan novelli. Se julkaistiin Tervareitissä kolmessa osassa.

Novelli kertoo pojasta nimeltä Jan, joka pelaa paljon pleikkaa. Janilla on huonot välit äitinsä kanssa. Isää Jan ei ole nähnyt koskaan, koska tämä lähti heti syntymän jälkeen. Suurimmaksi osaksi novelli kertoo siitä, miten Janin elämä muuttuu, kun hän saa uuden pelin.

Jan saa yllättävän paketin, jossa on peli. Hän alkaa pelaamaan peliä, jonka nimi on Kingdom of Solitude. Pelissä on kuningas, joka puhuu Janille. Kuningas pyytää Jania ottamaan kädestään kiinni ja astumaan television läpi linnaan. Linna on kivistä tehty ja harmaa. Siellä asuu kuningas ja hänen palvelijansa. Se on aivan erilainen kuin Janin oma koti. Omassa kodissa hänellä on vain sänky ja televisio ja jokin kirjahylly. Nyt siellä on vain peili, josta hän näkee omaan vanhaan kotiinsa.

Kuningas tapasi Janin ensimmäistä kertaa, ja hän kertoi olevansa Janin isä. Isä kertoi myös, että kun kuninkaan poika täyttää viisitoista vuotta, tämä joutuu taistelemaan Horlizia vastaan. Horlizilla on hevosen ruumis ja liskon pää. Se myös syöksee tulta. Jos Jan ei tapa sitä, se tappaa Janin. Jan sai päihitettyä liskon, kun hän heitti myrkkypullon sen suuhun ja sen kasvot paloivat ja se kuoli.

Äiti ei ole huomioinut Jania kovin paljon melkein koskaan. Vaikka Jan on kadonnut, äiti ei silti kauheasti huomaa, että hän on poissa. Äiti käy välillä muistelemassa Jania hänen huoneessaan. Jan katsoo peilistä äitiä, mutta äiti ei näe häntä. Äiti on tehnyt katoamisilmoituksen, mutta Jania ei löydetä, vaikka kaikkialta on etsitty. Jan on näkymätön hänen äidilleen ja koko vanhalle kodille.

Hyvä puoli novellissa on se, että siinä on käytetty paljon mielikuvitusta. Jos siinä ei olisi käytetty yhtään mielikuvitusta, se olisi aika tylsä. Kukaan ei oikeassa elämässä voi mennä pelin sisään ja asua siellä, mutta kun käyttää mielikuvitusta, kaikki on mahdollista.

Novelli jää minun mielestäni vähän kesken, koska ei kerrota, mitä tapahtuu sen jälkeen, kun Jan on taistellut suurta Horlizia vastaan. Ja ei kerrota, miten Janin elämä jatkuu taistelun jälkeen. Koskaan ei saada tietää, näkeekö Jan äitiään enää koskaan, vai viettääkö Jan koko loppuelämänsä linnassa. Itse pidän jännityksestä, ja sen takia aina kirjaa haluaa lukea eteenpäin. Olisin halunnut vähän enemmän jännitystä novelliin, että se olisi parempi ja kiinnostavampi.

Näkymätön-novelli on todellakin tosi mielikuvituksellinen, joten se sopii hyvin niille, jotka pitävät paljon epätodellisesta. Novelli on seikkailullinen ja vähän jopa hurja joissain kohdissa, koska siinä taistellaan elämästä ja kuolemasta. Toivottavasti novelliin tulee jatko-osa, että saadaan tietää, millaista elämää Jan elää linnassa ja millaiset ovat Janin ja isän välit, kun hän on vihdoin tavannut isänsä.

***

Eleonoora Rainio, Vaalan yhtenäiskoulu 8A: Uusi erilainen elämä

Joskus tuntuu, että on näkymätön. Joskus sen huomaa vasta sitten, kun on jo muualla. Vaikkei kuitenkaan. Tällaisia asioita huomasin miettiväni lukiessani Jukka Behmin kirjoittamaa novellia, Näkymätön.

Novellin päähenkilö, neljätoistavuotias Jan, asuu äitinsä ja tämän miesystävän, Saken kanssa. Perhe-elämä ei mene kovin kehuttavasti, äiti elää omaa elämäänsä, eikä isästä kuulu mitään uutta. Pleikkaripelit ovat Janille todella tärkeitä, ja hän kuluttaakin paljon aikaa niiden pelaamiseen. Hänen äitinsä on tottunut, että Jan istuu pelaamassa pelejänsä päivät pitkät. Sen takia hän ei huomaakaan heti, että kaikki ei ole kohdallaan. Kun äiti huomaa, mikä on pielessä, hän ilmoittaa poliisille, mutta siitä ei ole mitään hyötyä. Seuraavan viikon lehdessä julkaistaan katoamisilmoitus, turhaan. Jan on jossain ihan muualla kuin reaalimaailmassa. Hän elää uutta elämää pelin maailmassa, kuninkaan luona, taistellen vihollisia vastaan.

Novellin teema on yksinäisyys. Yksinäisyydestä on kirjoitettu paljon novelleja, ehkä liiankin paljon samankaltaisia, mutta tämä poikkesi muista lukemistani. Novelli ei ole kliseinen tai mielikuvitukseton. Novelli itsessään on jotenkin salaperäinen. Se poikkeaa muista lukemistani novelleista siten, että sille ei ole tiettyä loppuratkaisua, vaan lukija itse saa kuvitella, mitä seuraavaksi tapahtuu. Pidin siitä, miten selkeästi kirjailija kuvailee novellin miljöötä.

En lue kovin paljon fantasia-aiheisia kirjoja tai novelleja, realistisia enemmän. Olin varma, että tämä novelli olisi todella tylsä, mutta kun luin sen, yllätyin todella. Teksti on selkeää ja helposti luettavaa. Novellin juoni on mukaansatempaava. Tässä novellissa fantasiaelementillä on suuri merkitys, koska ilman sitä koko novelli olisi todella tylsä.

Novelli on mielestäni kiintoisaa luettavaa. En alussa ymmärtänyt sen teemaa tai tarkoitusta. Minun piti lukea se pariinkin kertaan, jotta ymmärsin, mitä se viestii. En saanut aina ajankulusta kiinni, enkä osannut tulkita henkilöiden suhtautumista eri asioihin. Novellin juoni tuntui alussa hieman sekavalta ja tylsähköltä, mutta kun luin sen tarkemmin, ymmärsin sen juonenkulkua paremmin ja pystyin jopa samaistumaan joihinkin henkilöihin. Juoni oli mielikuvituksellinen, minkä takia se tempaisi mukaansa. Kun novelliin perehtyy paremmin, siitä saa todella paljon irti.

Meistä jokaisesta tuntuu joskus, että kukaan ei huomaa tai välitä. Mutta vaikka on joku, jolle olet kuin ilmaa, aina on joku, joka huomaa ja välittää.

***

Iida Kurtti, Vaalan yhtenäiskoulu 8B: Parempi elämä pelissä

Kaipaakohan Jan kotiin, jossa hän on näkymätön? Onko äiti oikeasti huolissaan poikansa katoamisesta? Näitä kysymyksiä pohditaan Jukka Behmin novellissa Näkymätön. Novellin osat julkaistiin kahdessa eri Tervareitissä.

Novelli kertoo noin viikon pituisen ajanjakson teini-ikäisen Janin katoamisesta. Päähenkilö Jan asuu äitinsä kanssa, joka elää loppujen lopuksi omaa elämäänsä. Onkohan hän edes kiinnostunut oman poikansa elämästä? Eräänä päivänä Jan saa postista pelin, sillä hän pelaa pleikkapelejä. Kun Jan pelaa peliä, siihen tulee kuningas, joka pyytää Jania tulemaan peliin nimeltä Kingdom of Solitude. Silloin hän katoaa.

Paikka, johon hän joutuu, on hyvin erikoinen ja mielenkiintoinen. Siellä on valtakunta, jossa kuningas ottaa hänet vastaan. Kuningas kertoo olevansa Janin isä, jonka Jan on nähnyt viimeksi ristiäisissään. Solitudessa kuningas kertoo Janille myös, että hänen täytyy osallistua taisteluun petoa vastaan… Horlizia. Jan voittaa taistelun petoa vastaan ja tulee soturiksi, joka pelastaa Solituden.

Novellin juoni on melko yksinkertainen, sillä se rakentuu kahden maailman ympärille, suurimmaksi osaksi Solitudeen. Novellissa tapahtuu hyvin suuria asioita Janille. Henkilöistä kerrotaan jonkin verran, mikä auttaa ymmärtämään heitä paremmin. Teksti on hyvin selkeää, ymmärrettävää ja sopii monille eri lukijoille. Novelli on fantasiaa, mikä on minusta mukava asia.

Yksi inhottavista asioista on se, etten saanut novellin alusta heti kiinni, sillä novelli on hyvin erilainen, kuin mitä olen tottunut lukemaan.

Novellin henkilöt ovat erikoisia. On Jan, joka pelaa pelejä ja joutuu Solitudeen. Siellä hän on kuninkaan poika ja reaalimaailmassa näkymätön. Huomaakohan äiti todellisuudessa koskaan poikansa olemassa oloa? Äiti, joka juo punaviiniä ja tapailee Sakkea. Isänsä luona Jan ei ole näkymätön vaan soturi, joka voitti taistelun Horlizia vastaan.

Janin koti, toinen novellin miljöist,ä vaikuttaa melko synkältä paikalta, sillä siellä Jan elää omaa elämäänsä ja pelaa pleikkaa. Häntä ei edes huomata siellä. Solitudessa hänet huomataan. Onkohan Janilla parempi elämä siellä kuin kotona? Solitude on valtakunta, jossa on mukulakivisiä katuja ja aatelisia. Minusta on mukava, että toinen novellin miljöistä on erilainen kuin yleensä novelleissa.

Kokonaisuudessaan Näkymätön on mukaansa tempaava ja hyvin kerrottu novelli. Behm on suunnitellut henkilöt, miljöön ja tapahtumat hyvin. Mielestäni novelli sopisi nuorille, jotka lukevat fantasiakirjoja.

***

Mari Linna, Vaalan yhtenäiskoulu 8B: Janin tarina

Haluaisitko sinäkin hävitä joskus näkymättömäksi? Silloin Jukka Behmillä on hyvä novelli sinulle. Novellin nimi on Näkymätön. Tarinan luettuasi tiedät, että sitä ei kannata toivoa.

Novelli kertoo pojasta, joka oikeasti häviää näkymättömäksi oikeasta maailmasta.

Novellissa on nuori poika, jonka nimi on Jan. Hän pelaa paljon tietokonepelejä, ja kerran hän saa mielenkiintoisen pelin postista. Pelin nimi on Kingdom of Solitude. Jan alkaa pelaamaan peliä ja näytölle ilmestyy vain kuningas, joka tervehtii häntä. Jan on aluksi hämillään, koska kuningas puhuu suoraan Janille. Kuningas ojentaa kätensä Janille tervehtiäkseen, ja kun Jan tarttuu kädestä, kuningas vetää hänet peliin. Tämän jälkeen Jan on pysyvästi pelimaailmassa, eikä pääse enää takaisin “normaaliin elämään”. Normaalia elämää Jan ei ollut elänyt ikinä, hän pelasi tietokonepelejä kaiket päivät.

Janin äiti ei ollut kovin äitityyppinen eikä välittänyt Janista ennen kuin tämä hävisi. Novellissa kerrotaan yksinäisestä lapsesta, jolla ei ole isää eikä käytännössä äitiä. Mielikuvitusta novellissa on käytetty reilusti, aivan liikaa minun makuuni.

Novelli on suunnattu enemmän sellaisille nuorille, jotka pitävät tietokonepeleistä ja jotka pitävät fantasiakirjoista. Novelli on lyhyt, jotta kaikki jaksaisivat lukea sen kokonaan. Juonesta saisi vielä pidemmän, jos sitä kehittelisi eteenpäin. Novellin nopeat tapahtumat voisi silloin paremmin selittää. Tarina pysyisi koossa, ja siihen voisi tehdä paremman lopetuksen.

Minusta kirjoittamisen tyyli oli hyvä, koska kertomuksesta sai selville, mitä kirjailija tarkoitti tekstillään. Tarinan kuvitus oli sotamainen ja pimeä. En pitänyt kuvituksesta, koska tarina oli jo muutenkin tarpeeksi synkkä. Muuten kuvat on taidokkaasti tehty.

Minä en yleensä lue tämänkaltaisia kirjoja, mutta novelli Näkymätön oli ihan hyvä. Se oli vähän ahdistava, koska siinä oli taistelua ja se oli outo. Juonenkäänteet olivat liian yllättäviä. Esimerkiksi kun Jan ei ollut ikinä nähnyt isäänsä ja hänen isänsä oli yhtäkkiä mukana pelin kuninkaana. Novellin loppu oli myös ahdistava, koska hän ei päässyt takaisin kotiin.

Tarinan opetus oli mielestäni, että aina ei kannata toivoa vääriä asioita. Lisäksi kannattaa etukäteen miettiä, mitä tekee elämällään. Jan ei tehnyt niin ja PUM, siinä sitä oltiin!

***

Niko-Petteri Nousiainen, Vaalan yhtenäiskoulu 8B: Huomaamattomasta sankariksi

Tämä on normaali ritaritarina fantasiamaailmassa, vai onko? Jukka Behmin Näkymätön-novellissa on paljon perinteistä sankaritarinaa muistuttavaa kerrontaa, mutta ainakin yhtä suuressa ellei suuremmassa osassa on Janin perhesuhteet. Varsinkin suhde kadonneeseen isään ja äitiin, joka ei huomioi Jania.

Janin elämä on yksinkertaista ja ehkä vähän tylsää. Hänellä on huolehtimaton äiti, joka viettää suurimman osan ajastaan uuden miesystävänsä kanssa ja kadonnut isä, josta ei ole kuulunut mitään ristiäisten jälkeen. Yhtäkkiä Janin elämässä alkaa tapahtua paljon erikoisia asioita, joihin hän ei ole osannut varautua ollenkaan. Siirtyminen toiseen maailmaan on tehty mielestäni hyvin, koska se tehdään nimenomaan pelin kautta, joita Jan pelaa mielellään.

Novellissa on yhdistetty hyvin Janin arkielämä ja sankarillinen tarina. Omasta mielestäni tämä on hyvä puoli, koska perinteisiä sankaritarinoita on jo niin paljon. Minusta novelli olisi vielä parempi, jos normaalimaailmasta kerrottaisiin enemmän toisessa ja kolmannessa osassa. Esimerkiksi äidin tuntemuksia olisi mukava tietää eri hetkiltä, mutta ymmärrän, että novelli keskittyy enemmän linnan tapahtumiin.

Mielestäni Janin asenne on hyvä, koska hän tarttuu uusiin haasteisiin epäröimättä.

Taistelu oli kuvattu vauhdikkaasti, mutta ihmeellistä on se, että Jan pärjäsi niin hyvin, vaikka harjoitteli todella vähän aikaa. Toisaalta Jan on pelannut paljon sotapelejä, mikä auttoi häntä taistelussa.

Novellin kieli on hyvää. Novellia on helppo ja mukava lukea, ja joihinkin asioihin voi eläytyä mukaan. Pidin siitä, että osa novellin tapahtumista sijoittui linnaan, koska pidän historiasta. Myös kaikki ritarilliset varusteet, joita Jan käytti, kuvaillaan hyvin.

Tällaisia tarinoita on jo paljon, mutta mukavan lisän tähän tarinaan toi Janin perhesuhteet. Olen lukenut ennenkin samantapaisia kirjoja, mutta silti tämäntapaiset tarinat ovat mukavaa luettavaa. Tämä novelli kuitenkin päättyy eri tavalla kuin ne kirjat, joita olen yleensä lukenut. Mielestäni novellin päätös on vähän surullinen, koska Jan ei palaa enää vanhaan elämäänsä, eikä näkemään äitiään. Tämä päätös kuitenkin sopi hyvin novelliin.

Novelli saa miettimään, ovatko vanhemmat nykyään niin kiireisiä, etteivät edes heti huomaa, että heidän lapsensa on kadonnut. Keskittyvätkö vanhemmat niin paljon omaan elämäänsä ja tekemisiinsä, etteivät välitä paljoa siitä, mitä lapset tekevät? Kokonaisuudessaan novelli yhdistää hyvin seikkailun ja syvemmän pohdinnan perhe-elämästä.

 

takaisin ylös
Julkaistu kohteessa Etusivu, Uutiset