Marsut kärsivät Marsut kärsivät, jos ne elävät yksin ilman laumaa. Marsuja pitää aina olla vähintään kaksi samassa porukassa, jotta ne voivat elää lajityypillisellä tavalla. Ruoho mökissä piilossa, edessä Pörri ja oikealla Hiiru.

Marsu on älykäs ja persoonallinen lemmikki

Elina Jyrinki

Kaikki sai alkunsa kahdeksan vuotta sitten. Vaalalainen Mikko Kilpeläinen oli tullut luvanneeksi – puolivakavalla puheella ohimennen joojotellen – että hänen veljentyttönsä Oona saisi marsun syntymäpäivälahjaksi.

Mikko ehti melkein unohtaa koko asian, kunnes se päivä koitti, kun Oona tuli päiväkotiin mennessään kaupalle sanomaan, että tänään lähdetään hakemaan niitä marsuja.

– Ei siinä auttanut muu kuin lähteä marsun hakuun, Mikko naurahtaa.

Oona sai Kukka-nimisen marsun, mutta koska marsu on laumaeläin, piti Kukalle ottaa myös kaveri. Mukaan lähti siis toinenkin tyttömarsu, joka nimettiin Ruohoksi ja josta tuli Mikon marsu.

– Ruoho on nyt kahdeksanvuotias, mikä on marsun iäksi jo korkea. Kukka jouduttiin nukuttamaan joitain vuosia sitten, koska sille tuli immuunisairaus, jota ei voitu parantaa.

Kun Kukka ja Ruoho muuttivat Vaalaan, ei Mikko uskaltanut alkuun koskea niihin lainkaan. Marsunpoikaset olivat niin pieniä ja vikkeliä. Lopulta uskallus löytyi ja nyt niin Ruoho kuin sen kaksi kaveriakin, parivuotiaat Hiiru ja Pörri, saattavat köllötellä sylissäkin iltaisin uutisten aikaan.

– Niin siinä sitten kävi, että marsut tulivat meille jäädäkseen. Alkuun sain kuulla kommentteja, että marsut ovat vain tyhmiä, juoksupyörässä juoksevia jyrsijöitä, mutta sanoin että ne on hamstereita ne. Marsu on ihan eri luokkaa. Jokainen marsu on oma yksilönsä, persoonallinen ja älykäs lemmikki, Mikko kuvailee perheenjäseniään lempeästi.

Lue koko juttu Tervareitistä 15.1.2019

 

takaisin ylös
Julkaistu kohteessa Etusivu, Uutiset