Keijo Kaarteenaho taloremontti vaihtui laatuajaksi koronaviruspandemian takia eskarista kotiin jääneen Niko-pojan kanssa. Keijo Kaarteenaho taloremontti vaihtui laatuajaksi koronaviruspandemian takia eskarista kotiin jääneen Niko-pojan kanssa.

Purkutaloksi tuomittu koki muodonmuutoksen

Arto Nenonen

Kun vaalalainen Keijo Kaarteenaho päätti vuonna 2006 alkaa kunnostaa vanhaa kotitaloaan Järvikylässä, hän ei juuri saanut kannustusta hankkeelleen.

– Ihmiset sanoivat, että vetäise talo pillarilla kumoon ja tee tilalle hirsitalo. Tuolloin vielä elossa ollut äitini tosin antoi tukensa remonttisuunnitelmilleni, Kontiotuotteella suunnittelijana ollut Kaarteenaho kertoo.

Vuonna 1957 valmistunut talo oli päässyt vuosien saatossa kehnoon kuntoon. Rakennusmestariksi kouluttautunut Kaarteenaho tutki paikan huolellisesti läpikotaisin ja tuli siihen johtopäätökseen, että rakennus on korjattavissa.

– Tiesin, että edessä on iso urakka. Se ei kuitenkaan vaikuttanut mahdottomalta, joten aloin suunnitella korjaustöitä.

Ensimmäisiä töitä oli katon uusiminen. Alkuperäisen pärekaton korvannut sinkkipelti oli tiensä päässä ja sai päälleen tiilikuvioisen peltikatteen.

Pitkään tyhjillään ja myöhemmin vapaa-ajan asuntona toimineen rakennuksen seinänvierustoilla kasvava heinä oli tunkeutunut ulkovuorilaudoituksen alle.

Kun laudoitusta avattiin, paljastui että talon runkokin oli lahonnut alapäästään.

– Runko piti uusia tolppa tolpalta.

Talon sisällä Kaarteenaho avasi lattiat ja varmisti, että rossipohja on kunnossa. Seinän ja lattian yhtymäkohtaan hän laittoi ilmansulkupaperin. Ulkoseiniin tuli lisäeristeeksi 22-millinen kuitulevy.

Lattialaudat numeroitiin ennen irrottamista. Nyt ne ovat takaisin paikoillaan odottamassa kittausta ja maalausta.

Lisää tarinaa ja kuvia remontin etenemisestä Tervareitissä 2.4.2020

 

takaisin ylös
Julkaistu kohteessa Etusivu, Uutiset