Osa sienistä on jotenkin niin sulosia tai hassunkurisia Osa sienistä on jotenkin niin sulosia tai hassunkurisia, että niille tekee mieli alkaa lepertelemään, kertoo sieniretken oppaana toiminut keruutuotetarkastaja Annikka Kujala.

Tatit, rouskut ja haperot tutuiksi sieniretkellä

Jari Riekki

Suomessa arvioidaan kasvavan kaikkiaan jopa noin 6 500 eri sienilajia, joista 80 on jossain määrin myrkyllisiä, noin 200 syömäkelpoisia ja loput ihmisruoaksi kelpaamattomia.

Luvut koskevat paljaalla silmillä havaittavia ns. suursieniä. Sienitieteessä lajimääritelmät muuttuvat tutkimuksen myötä, joten määrät eivät ole tarkkoja arvioita.

Näitä lukuja vasten saattaa maallikosta tuntua aika toivottomalta yrittää löytää metsistä sienikoriinsa sellaista syötävää, joka ei joko tietäisi hengen menoa tai löisi vatsaa kuralle.

Onneksi sienistä on saatavilla runsaasti tietoa kirjallisuuden ja sienestyskurssien kautta. Sieniä on mahdollista tunnistaa ulkonäön, hajun ja maun perusteella syötäväksi kelpaavat lajit. Tappavan myrkyllisiä on onneksi vain kourallinen.

Muhoksen 4H järjesti maanantaina Montassa leirintäalueen ja Lemmenpolun maisemissa sieniretken, jossa aloittelijat saivat alkeistietoa muun muassa tattien, rouskujen ja haperoiden tunnistamisesta ja ruoaksi käsittelystä.

Retkellä sienioppaina toimivat keruutuotetarkastajat Annikka Kujala ja Kirsi Eskelinen. Osallistujia retkelle oli lähes parikymmentä, mikä ei ole parhaan sienisesongin kynnyksellä lainkaan ihme. Sienestyksessä yhdistyy parhaalla tavalla lähiruoka ja -matkailu.

– Nyt on ollut aika kuivaa vähän aikaa, niin ei ehkä ole parasta mahdollista sienisatoa saatavilla, Kujala ennakoi maastoon lähdettäessä.

Pelko osoittautui ennen aikaiseksi, sillä ainakin kurssituksen kannalta metsästä löytyi riittävästi sieniä.

Kujala vinkkaa, että jo Muhokselta löytyy hyviä mäntykankaisia sieniapajia, eikä esimerkiksi oululaisten tarvitsisi ajaa Rokuan kankaille asti sienestämään.

Sieniretkellä kannattaa olla mukana sieniveitsi, jolla voi tutkia sieniä pintaa syvemmältä. Rouskun helttoihin tehtävä viilto paljastaa maitiasnesteen värin.

Ilmavan, joko puisen tai muovisen sienikorin ja veitsen lisäksi kannattaa olla mukana ajan tasalla oleva sienikirja. Vanhoissa sieniklassikoissa saattaa olla jonkin verran vanhentunutta tietoa, sillä sienitiedekin tarkentuu.

Mitä tulee sieniretken saaliin käsittelyyn, niin yleensä kannattaa heti samana iltana veitsen kanssa perata sienet, jotta selviää kuinka niissä on toukkien tai etanoiden syömäjälkiä. Jos perkaamisen jättää huomiseen, ehtivät toukat tehdä yön aikana lisää tuhoa.

Lue lisää torstain 27.8.2020 Tervareitistä.

 

takaisin ylös
Julkaistu kohteessa Etusivu, Uutiset